Molempina päivinä oli ensin noin tunnin verran teoriaa ja sitten jokainen koirakko yksitellen pääsi esittämään osaamistaan, tai lähinnä sitä, mihin haluaa lisäohjeistusta. Kurssi kesti yhteensä 12 tuntia ja omaa vuoroaan lukuunottamatta koirat olivat koko sen ajan autoissa, mistä itse en suuremmin pitänyt. Sisällöltään pidin kurssista ja myös kouluttajasta, mutta ehkä olisi saanut enemmän irti, jos olisi ollut jotain ongelmaa liikkeissä itselläkin. Seurassa harjoitusta olisin kaivannut, mutta kaikki tosiaan tehtiin yksitellen. Tosin tuli mieleen, että olisihan sitä voinut pyytää vaikka paikkamakuuta varten pari muutakin koiraa, mutta liian myöhään tajusin sen.

Kannuksessa (ja muuallakin) on ollut koirilla paljon kennelyskää ja kuulemma ulkoloisiakin, toivottavasti Allu ei saanut tartuntaa. Ainakin yksi kurssilla ollut koira on alkanut yskiä.


Yks niistä harvoista kuvista kurssilta, joka ei ollut tärähtänyt.

Lauantai

Oltiin Allun kanssa vuorossa toiseksi viimeisinä. Otettiin Allun kanssa kaikki alokasluokan liikkeet, että miltä näyttää, kouluttajahan toimii myös tokotuomarina. Paikallamakuussa tosin oltiin vaan yksin ja pienemmästä matkasta ja kouluttaja samalla selitti asioita. Allu makas tarkkaavaisena eikä yhtään nuuskutellut. Luoksepäästävyydessä Allu tahtois nousta, kun tultiin katsomaan, mutta sen oon tiennytkin, että tilannetta harjoittelemalla se ei enää tekis niin. Suuri virhehän se nouseminen ei oo, kun Allu kuitenkin on aivan ystävällinen. Muutaman kerran otettiin tuota ja kun sama ihminen tuli uudestaan ja uudestaan, niin Allu pysyi jo istumassakin.

Seuraaminen ja pysähdykset Allulla oli hyviä, mitä nyt pikkasen yhdessä kohtaa meinas jatkaa etenemistä katsoessaan muualle, kun tein täyskäännöksen. Mun täytyis seuraa-käskyn sanottuani pieni hetki odottaa paikalla eikä lähteä liikkeelle samantien, kun käskyn annan. Niin koira ehtis paremmin mukaan. Liikkeestä maahanmeno oli nopea. Luoksetulossa sanoin kouluttajalle, että siinä Allu tulee viereen vähän väljästi ja/tai pikkasen liian eteen, mutta on jo alkanut korjaantumaan sillä, että vaihdoin palkkauksen oikeasta kädestä vasempaan. Väljästi Allu sitten tulikin, mutta vain sen verran, että kuulemma voisi siitä joku kokeissa kympinkin antaa, kun muuten oli täysin erinomainen luoksetulo. Makupalan pitäminen jo valmiiksi vasemmassa kädessä voisi kuulemma nopeuttaa tiivimpään ja oikeaan kohtaan tulemisen korjaantumista. Sitä koetetaan kotona. Video luoksetulosta

Liikkeestä seisomisessa Allu yllättäen ottikin pari askelta, pitää kai sitä varmistella vielä, vaikka on ennen tosi hyvin tehnyt sen. Hyppy meni hyvin, vaikka Allu kääntyykin vähän esteen sivuun, mutta se ei kokeissakaan suuresti haittaa. Sitä paikkaa esteen takana oon yrittänyt (aika vähäisesti kylläkin) suoristaa sillä, että meen Allun luokse palkkaamaan vastakkaiselta puolelta, jos sillä alkais vähitellen siirtyä enemmän esteen taakse, eikä siinä oikeassa sivussa ihan olisi.

Sunnuntai

Tänään koirat otettiin käänteisessä järjestyksessä ja päästiin Allun kanssa ensimmäisinä, olikin energisempi mitä eilen pitkän autossa odottelun jälkeen. Luoksepäästävyyttä harjoiteltiin aluksi ja taas Allu meinas ensin nousta, mutta toisilla kerroilla pysyi jo istumassa. Jatkoin samaa mitä eilen, eli että luoksepäästävyyteenkin liitettäis joku sana, joka tarkoittaa sitä, että nyt joku tulee katsomaan. Käytin kouluttajan eilen ehdottamaa sanaa "hampaat", vaikkei tokossa tuomari hampaita katsokaan.

Sit otettiin taas seuraamista ja siinä käännöksiä ja kuulin tekeväni käännökset varsinkin vasemmalle vähän ympyrän muotoisesti enkä 90 asteen kulmaa. Ennen mä teinkin jyrkät kulmat, mutta sit vuosia sitten silloisissa harjoituksissa ohjaaja sanoi, että tekemällä kulman pienin askelin koiran on helpompi pysyä mukana, ettei yhtäkkiä vaan harppaa käännöstä. Ne pienet askeleet on mulla sit muuttuneet pieneksi kaareksi tiukan kulman sijaan. Kääntymisessä pitäisi myös kääntää oma päänsä liikkeen suuntaan ennen vartaloa, parantaa kääntymistä ja antaa koiralle vihjeen uudesta kulkusuunnasta.

Lopuksi otettiin vielä hyppy, jossa Allu ei tällä kertaa pysähtynytkään heti esteen taakse vaan eteni muutamia askelia seis-käskystä huolimatta. Tää oli ihan uus juttu, pitää kai kotona pitkästä aikaa koittaa hyppyäkin, jos kerta aikoo aikaisemmasta poiketen tulla pois esteen takaa.

Liikkeistä kouluttaja sanoi samaa mitä eilenkin, että alokasluokkaan kaikki riittää hyvin ja se on mulle ok. Jos nyt joskus uskallan edes sinne kisoihin asti, seitsemän vuottahan tässä vaan oon jo odotellut...

Muuta opittua

Oon opettanut Allulle tokon ylempienkin luokkien liikkeitä ja viimeaikoina on mielessä ollut ruutu, jonka opetukseen saatiinkin hyvä vinkki kosketusalustaa käyttäen ja aloitettiin sen harjoittelu heti illalla kotona, mutta siitä kirjoittelen jutut myöhemmin ruutuun-otsikon alle.

Mahdollisia kokeissa sattuvia virheitä kouluttaja kehoitti harjoittelemaan ennalta, ettei ylläty kokeessa ja mene pieleen enemmänkin sen vuoksi, että niitä tilanteita ole harjoiteltu. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsi ruudun, että osaahan koira varmasti mennä sinne ihan vierestäkin, jos sattuu joskus menemään vähän sivuun. Koiraa kannattaa myös kokeessa käskyttää ylimääräistä, jos on tarpeen, ettei koira opi kokeessa saavan tehdä vähän mitä sattuu.

Lauantaina kouluttaja puuttui koirien koskemiseen, kiitokseksi riittää sosiaalinen kehu (äänellä) ja palkka (ruoka/leikki), koiran taputtelua tai "pelmuuttamista" ei tarvita. Mulla on tuo pelmuuttaminen juurikin tapana, siis pöyhötetään koiran turkkia rinnasta ja kaulasta. Tosin kurssin muilla koirilla oli reilusti Allua vähemmän turkkia, että siksiköhän mulle ei asiasta huomautettu vai mistähän syystä. Mielestäni Allu kyllä tykkää siitä, ainakin se hakeutuu saamaan lisää paijausta, mutta ehkä voisi vaihtaa rauhallisempaan silitykseen ja rapsutukseen. Palkitsemisesta sanottiin myös, että sitä ei tehdä paikallaan (ellei harjoitella paikallaoloa), vaan koiran tehtyä oikein, sitä kiitetään ja lähdetään kehuen liikkeelle, jolloin vasta annetaan nami tai lelu. Mulla on Allun kanssa aina ollut tapana palkata paikaltaan kaikessa muussa paitsi seuraamisessa, jossa joskus heitän eteen namin. Lauantaina koitin sitä, että otan muutaman askelen taaksepäin kehuen ja siitä annan namin, Allu tuli innoissaan perässä.

Leikkimisestä palkkana oli myös puhetta, leikin tulisi tapahtua ohjaajan kanssa, ei koiran yksinään pureskella palloa tai patukkaa. Vahvasti lelusta taistelevaa koiraa ei tarvitse palkintoleikissäkään yllyttää tai riehua sen kanssa, kunhan pitää lelusta kiinni ja antaa vähän vastusta koiran vedolle. Heikommin kiinnipitäviäkään ei riuhdota lelusta, vaan kannustetaan niitä vahvaan otteeseen hienovaraisesti ja annetaan koiran tuntea itsensä vahvaksi, koska leikki ei huvita koiraa jos siinä on heikoilla. Itselläni on kyllä tuo lelun riuhtominen ja heiluttelu Allulle tapana, kun innostan sitä vetoleikkiin, mutta täytyy koittaa rauhallisempaa tyyliä. Allu tulee kyllä hyvin lelunkin kanssa omaehtoisesti luokse, harvoin jää itsekseen leikkimään.