Molempina päivinä oli ensin noin tunnin verran teoriaa ja sitten
jokainen koirakko yksitellen pääsi esittämään osaamistaan, tai lähinnä
sitä, mihin haluaa lisäohjeistusta. Kurssi kesti yhteensä 12 tuntia ja
omaa vuoroaan lukuunottamatta koirat olivat koko sen ajan autoissa,
mistä itse en suuremmin pitänyt. Sisällöltään pidin kurssista ja myös
kouluttajasta, mutta ehkä olisi saanut enemmän irti, jos olisi ollut
jotain ongelmaa liikkeissä itselläkin. Seurassa harjoitusta olisin
kaivannut, mutta kaikki tosiaan tehtiin yksitellen. Tosin tuli mieleen,
että olisihan sitä voinut pyytää vaikka paikkamakuuta varten pari
muutakin koiraa, mutta liian myöhään tajusin sen.
Kannuksessa (ja muuallakin) on ollut koirilla paljon kennelyskää ja
kuulemma ulkoloisiakin, toivottavasti Allu ei saanut tartuntaa. Ainakin
yksi kurssilla ollut koira on alkanut yskiä.
Yks niistä harvoista kuvista kurssilta, joka ei ollut tärähtänyt.
Lauantai
Oltiin Allun kanssa vuorossa toiseksi viimeisinä. Otettiin Allun kanssa
kaikki alokasluokan liikkeet, että miltä näyttää, kouluttajahan toimii
myös tokotuomarina. Paikallamakuussa tosin oltiin vaan yksin ja
pienemmästä matkasta ja kouluttaja samalla selitti asioita. Allu makas
tarkkaavaisena eikä yhtään nuuskutellut. Luoksepäästävyydessä Allu
tahtois nousta, kun tultiin katsomaan, mutta sen oon tiennytkin, että
tilannetta harjoittelemalla se ei enää tekis niin. Suuri virhehän se
nouseminen ei oo, kun Allu kuitenkin on aivan ystävällinen. Muutaman
kerran otettiin tuota ja kun sama ihminen tuli uudestaan ja uudestaan,
niin Allu pysyi jo istumassakin.
Seuraaminen ja pysähdykset
Allulla oli hyviä, mitä nyt pikkasen yhdessä kohtaa meinas jatkaa
etenemistä katsoessaan muualle, kun tein täyskäännöksen. Mun täytyis
seuraa-käskyn sanottuani pieni hetki odottaa paikalla eikä lähteä
liikkeelle samantien, kun käskyn annan. Niin koira ehtis paremmin
mukaan. Liikkeestä maahanmeno oli nopea. Luoksetulossa sanoin
kouluttajalle, että siinä Allu tulee viereen vähän väljästi ja/tai
pikkasen liian eteen, mutta on jo alkanut korjaantumaan sillä, että
vaihdoin palkkauksen oikeasta kädestä vasempaan. Väljästi Allu sitten
tulikin, mutta vain sen verran, että kuulemma voisi siitä joku kokeissa
kympinkin antaa, kun muuten oli täysin erinomainen luoksetulo.
Makupalan pitäminen jo valmiiksi vasemmassa kädessä voisi kuulemma
nopeuttaa tiivimpään ja oikeaan kohtaan tulemisen korjaantumista. Sitä
koetetaan kotona. Video luoksetulosta
Liikkeestä seisomisessa Allu yllättäen ottikin pari askelta, pitää kai
sitä varmistella vielä, vaikka on ennen tosi hyvin tehnyt sen. Hyppy
meni hyvin, vaikka Allu kääntyykin vähän esteen sivuun, mutta se ei
kokeissakaan suuresti haittaa. Sitä paikkaa esteen takana oon yrittänyt
(aika vähäisesti kylläkin) suoristaa sillä, että meen Allun luokse
palkkaamaan vastakkaiselta puolelta, jos sillä alkais vähitellen
siirtyä enemmän esteen taakse, eikä siinä oikeassa sivussa ihan olisi.
Sunnuntai
Tänään koirat otettiin käänteisessä järjestyksessä ja päästiin Allun
kanssa ensimmäisinä, olikin energisempi mitä eilen pitkän autossa
odottelun jälkeen. Luoksepäästävyyttä harjoiteltiin aluksi ja taas Allu
meinas ensin nousta, mutta toisilla kerroilla pysyi jo istumassa.
Jatkoin samaa mitä eilen, eli että luoksepäästävyyteenkin liitettäis
joku sana, joka tarkoittaa sitä, että nyt joku tulee katsomaan. Käytin
kouluttajan eilen ehdottamaa sanaa "hampaat", vaikkei tokossa tuomari
hampaita katsokaan.
Sit otettiin taas seuraamista ja siinä
käännöksiä ja kuulin tekeväni käännökset varsinkin vasemmalle vähän
ympyrän muotoisesti enkä 90 asteen kulmaa. Ennen mä teinkin jyrkät
kulmat, mutta sit vuosia sitten silloisissa harjoituksissa ohjaaja
sanoi, että tekemällä kulman pienin askelin koiran on helpompi pysyä
mukana, ettei yhtäkkiä vaan harppaa käännöstä. Ne pienet askeleet on
mulla sit muuttuneet pieneksi kaareksi tiukan kulman sijaan.
Kääntymisessä pitäisi myös kääntää oma päänsä liikkeen suuntaan ennen
vartaloa, parantaa kääntymistä ja antaa koiralle vihjeen uudesta
kulkusuunnasta.
Lopuksi otettiin vielä hyppy, jossa Allu ei
tällä kertaa pysähtynytkään heti esteen taakse vaan eteni muutamia
askelia seis-käskystä huolimatta. Tää oli ihan uus juttu, pitää kai
kotona pitkästä aikaa koittaa hyppyäkin, jos kerta aikoo aikaisemmasta
poiketen tulla pois esteen takaa.
Liikkeistä kouluttaja sanoi
samaa mitä eilenkin, että alokasluokkaan kaikki riittää hyvin ja se on
mulle ok. Jos nyt joskus uskallan edes sinne kisoihin asti, seitsemän
vuottahan tässä vaan oon jo odotellut...
Muuta opittua
Oon opettanut Allulle tokon ylempienkin luokkien liikkeitä ja
viimeaikoina on mielessä ollut ruutu, jonka opetukseen saatiinkin hyvä
vinkki kosketusalustaa käyttäen ja aloitettiin sen harjoittelu heti
illalla kotona, mutta siitä kirjoittelen jutut myöhemmin
ruutuun-otsikon alle.
Mahdollisia kokeissa sattuvia virheitä
kouluttaja kehoitti harjoittelemaan ennalta, ettei ylläty kokeessa ja
mene pieleen enemmänkin sen vuoksi, että niitä tilanteita ole
harjoiteltu. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsi ruudun, että osaahan koira
varmasti mennä sinne ihan vierestäkin, jos sattuu joskus menemään vähän
sivuun. Koiraa kannattaa myös kokeessa käskyttää ylimääräistä, jos on
tarpeen, ettei koira opi kokeessa saavan tehdä vähän mitä sattuu.
Lauantaina kouluttaja puuttui koirien koskemiseen, kiitokseksi riittää
sosiaalinen kehu (äänellä) ja palkka (ruoka/leikki), koiran taputtelua
tai "pelmuuttamista" ei tarvita. Mulla on tuo pelmuuttaminen juurikin
tapana, siis pöyhötetään koiran turkkia rinnasta ja kaulasta. Tosin
kurssin muilla koirilla oli reilusti Allua vähemmän turkkia, että
siksiköhän mulle ei asiasta huomautettu vai mistähän syystä. Mielestäni
Allu kyllä tykkää siitä, ainakin se hakeutuu saamaan lisää paijausta,
mutta ehkä voisi vaihtaa rauhallisempaan silitykseen ja rapsutukseen.
Palkitsemisesta sanottiin myös, että sitä ei tehdä paikallaan (ellei
harjoitella paikallaoloa), vaan koiran tehtyä oikein, sitä kiitetään ja
lähdetään kehuen liikkeelle, jolloin vasta annetaan nami tai lelu.
Mulla on Allun kanssa aina ollut tapana palkata paikaltaan kaikessa
muussa paitsi seuraamisessa, jossa joskus heitän eteen namin.
Lauantaina koitin sitä, että otan muutaman askelen taaksepäin kehuen ja
siitä annan namin, Allu tuli innoissaan perässä.
Leikkimisestä palkkana oli myös puhetta, leikin tulisi tapahtua
ohjaajan kanssa, ei koiran yksinään pureskella palloa tai patukkaa.
Vahvasti lelusta taistelevaa koiraa ei tarvitse palkintoleikissäkään
yllyttää tai riehua sen kanssa, kunhan pitää lelusta kiinni ja antaa
vähän vastusta koiran vedolle. Heikommin kiinnipitäviäkään ei riuhdota
lelusta, vaan kannustetaan niitä vahvaan otteeseen hienovaraisesti ja
annetaan koiran tuntea itsensä vahvaksi, koska leikki ei huvita koiraa
jos siinä on heikoilla. Itselläni on kyllä tuo lelun riuhtominen ja
heiluttelu Allulle tapana, kun innostan sitä vetoleikkiin, mutta täytyy
koittaa rauhallisempaa tyyliä. Allu tulee kyllä hyvin lelunkin kanssa
omaehtoisesti luokse, harvoin jää itsekseen leikkimään.
maanantai, 1. joulukuu 2008
Kommentit