Kokeilin vielä seuraavana päivänä uudestaan kosketusalustaa niin, että
se on ruutumerkkien sisäpuolella. Oltiin tällä kertaa etupihalla, kun
takana on enemmän lunta ja lautanen meinas vähän hautautua hankeen
Allun hypätessä sen päälle, jos sen nyt näkis paremmin. Vein
ruutumerkit ja alustan paikoilleen Allun näkemättä, mutta kävin
näyttämässä sille alustan ennen aloitusta. Ensimmäisellä lähetyksellä
Allu meni alustalle ja ajattelin, että josko se nyt tajus tän ja otin
toiston, jolloin Allu menikin innoissaan ja iloisena taas sille
oikeanpuolimmaiselle tötsälle. Se siitä. Kävin näyttämässä taas
alustan, jonka jälkeen meni sille, mutta sen jälkeen taas tötsälle.
Mikähän siinä niin kiehtoo? Vaikka sitä lautasta ei näkisi, niin
kyllähän se muistaa missä se on, kun just kävi siinä. Kävin vielä
uudestaan näyttämässä lautasen, lähetin ja kun onnistui niin lopetin
siihen. Seuraavalla harjoituskerralla jätän kyllä tötsät pois ja
harjoitellaan vaan alustan kosketusta ulkona, että huomaako sen siellä
lumessa ja että sitä on tarkoitus koskea eikä tötsiä.
Allulla on kyllä muutenkin joskus tapana tarjota omia juttuja, kun
opetellaan uutta, lähinnä tempuissa. Voisko tää olla sitä, se tarjoaa
mulle omaa ajatustaan, jos se oliskin hyvä? Esimerkiksi kumartamisessa
Allu joskus tekee sitä, että ensin pyörähtää paikallaan ympäri ja sit
vasta kumartaa. Musta se on ollu vaan hauskaa oma-aloitteisuutta ja oon
palkinnut sitä.
lauantai, 6. joulukuu 2008
Kommentit