Kokeilin vielä seuraavana päivänä uudestaan kosketusalustaa niin, että se on ruutumerkkien sisäpuolella. Oltiin tällä kertaa etupihalla, kun takana on enemmän lunta ja lautanen meinas vähän hautautua hankeen Allun hypätessä sen päälle, jos sen nyt näkis paremmin. Vein ruutumerkit ja alustan paikoilleen Allun näkemättä, mutta kävin näyttämässä sille alustan ennen aloitusta. Ensimmäisellä lähetyksellä Allu meni alustalle ja ajattelin, että josko se nyt tajus tän ja otin toiston, jolloin Allu menikin innoissaan ja iloisena taas sille oikeanpuolimmaiselle tötsälle. Se siitä. Kävin näyttämässä taas alustan, jonka jälkeen meni sille, mutta sen jälkeen taas tötsälle. Mikähän siinä niin kiehtoo? Vaikka sitä lautasta ei näkisi, niin kyllähän se muistaa missä se on, kun just kävi siinä. Kävin vielä uudestaan näyttämässä lautasen, lähetin ja kun onnistui niin lopetin siihen. Seuraavalla harjoituskerralla jätän kyllä tötsät pois ja harjoitellaan vaan alustan kosketusta ulkona, että huomaako sen siellä lumessa ja että sitä on tarkoitus koskea eikä tötsiä.

Allulla on kyllä muutenkin joskus tapana tarjota omia juttuja, kun opetellaan uutta, lähinnä tempuissa. Voisko tää olla sitä, se tarjoaa mulle omaa ajatustaan, jos se oliskin hyvä? Esimerkiksi kumartamisessa Allu joskus tekee sitä, että ensin pyörähtää paikallaan ympäri ja sit vasta kumartaa. Musta se on ollu vaan hauskaa oma-aloitteisuutta ja oon palkinnut sitä.