Joulun jälkeisenä maanantaina kävin Allun kanssa eläinlääkärillä, kun oli useamman viikon juonut ja pissinyt ylettömästi. Aluksi en kiinnittänyt siihen niin huomiota, mutta kun se jatkui vaan, niin alkoi tuntua yhä enemmän epänormaalilta. Lääkärillä otettiin Allusta veri- ja virtsanäytteet. Lääkäri tutki myös eturauhasen, mutta se oli normaali. Tuloksia odotellessa kävin Allun kanssa kävelyllä, Allu lähti erittäin mielellään pois ikävästä tutkimushuoneesta, jossa pistetään ja ronkitaan. Kävelyllä ihastelimme tien vieressä aitauksissaan ulkoilevia hevosia, jotka tulivat kurkottelemaan ohikulkijoiden suuntaan.

Palattuamme lääkärille istuskelimme hetkisen odotushuoneessa akvaariokaloja katsellen. Päästessämme takaisin toimenpidetilaan, Allu meinasi, että ei enää testejä ja seisoi ihan välioven vieressä. Vaikka onkin kiltisti hoidettavana ja tutkittavana, niin näköjään liika on liikaa. Veriarvot olivat muuten ok, mutta maksa-arvo alat oli 116 (saisi olla 100) ja afos? 355 (saisi olla 212). Virtsanäytteessä oli hiukkasen verta, joka todennäköisesti johtui maksasta. Maksan vajaatoiminnaksi lääkäri Allun tilan totesi, oireet viittaavat siihen ja koholla olevat arvot. Lääkäri meinasi myös, että Allulla viime kevättalvena todetut virtsakiteet (joihin sai erikoisruuan, jonka avulla liekenivat pois) olivat ensioire maksan vajaatoiminnasta, mutta siinä vaiheessa veriarvot olivat vielä kaikki normaalit.

Maksan vajaatoimintaa hoidetaan pääasiassa ruokavaliolla, joka on kevyttä maksalle ja auttaa sitä jaksamaan toimia. Allu sai Royal Canin Hepatic-ruuan, joka poistikin oireet jo muutamassa päivässä. Hyvässä lykyssä maksa jaksaa erikoisruuan avulla toimia vielä vuosia, joten saattaa Allullekin tulla vanhuus ennemmin vastaan kuin maksan pettäminen. Näin ainakin toivon. Ruokavaliota on tärkeä noudattaa tiukasti, joten Allulla makupalatkin vaihtuvat maksasairaille suunnattuihin. Suunnilleen kuukauden päästä käydään kontrollissa, onko maksa-arvot muuttuneet johonkin suuntaan, jos ovat paremmat, voi jotain kotitekoista, maksaystävällistä herkkua joskus antaa.

Maksan vajaatoiminnan perinnöllisyydestä on vaikea sanoa mitään ainakaan ilman koepalaa maksasta, josta selviäisi minkälainen päävika siellä on. Se on kuitenkin vähän suurempi operaatio, joten en Allulle sellaista halua, jos välttämättä ei tarvitse esim. kunnon huononemisen takia. Toivottavasti ei kuitenkaan ole periytynyt pentuihin. Allun kasvattajalle, Sirun (narttu, jonka kanssa Allulla on pennut) omistajalle ja netissä olevalle lappalaiskoirien sairas/vika-listalle olen ilmoittanut Allun sairaudesta. Vielä pitäisi lapinkoirien jalostustoimikunnalle kertoa, ja pentujen omistajille, jotta osaavat tarkkailla tuleeko oireita.