Suurimmalla osalla koirista taitaa olla yhden tai useamman kerran päivässä erikseen ruoka-aika, jolloi sapuskaa tarjotaan. Näin Allullakin oli ennen, aina vuoden 2001 syksyyn asti, jolloin se sattumalta vaihtui jatkuvasti ruokaa kipossa-tyylin. Allu ei koskaan ole ollut mikään ahmatti ja se on katsonut melko tarkkaan, mitä suuhunsa pistää. Keksiä, pullaa, mitään leipää, koirankeksejä jne., mitä joskus tuli tarjottua, ei suostunut vuosiin edes maistamaan.

Allulle on sopinut hyvin se tapa, että ruokaa on aina saatavilla. Osaa syödä sen verran, mitä tarvitsee, ei ahnehdi liikoja. Muutaman kerran päivässä Allu käy ruokakupilla aterioimassa ja ruuan ollessa vähissä käyn lisäämässä uutta. Allu ei koskaan syö koko kupillista kerralla vaan vähitellen päivänmittaan ruoka sieltä hälvenee.

Vuonna 2006 kävin koirien hyvinvointikurssilla, jossa koirien ruokailusta sanottiin, ettei yleisenä käytäntönä oleva kerran päivässä ruokinta ole koirille hyvä, vaan koiran pitäisi saada ruokaa vähintään kahdesti päivässä. Kerroin omasta käytännöstäni Allun kanssa, että koira syö, kun nälättää, useita kertoja päivässä. Kouluttaja tuomitsi tämän täysin, vaikka sehän oli juuri hänen ajatuksensa mukainen, koira saa muutaman ruuan päivässä. Hän oli kuitenkin erittäin hanakasti tarjottujen aterioiden puolella ja minä tyhmä menin noudattamaan sitä ohjetta, vaikka meillä Allun kanssa ei ollut mitään ongelmia vanhassa systeemissämme.

Tästähän se soppa sitten syntyikin. Allu, joka ei koskaan ole varastanut ruokia ja joka pureskeli jokaisen ruokapalasensakin yksittäin, alkoi varastella ruokia ja karkkeja pöydiltä jopa itse kotona ollessamme. Ruokaa saadessaan Allu kävi ylikierroksilla eikä tiennyt miten päin olisi ollut, että jo saisi alkaa syödä. Ruuat se ahmi menemään tuosta vaan eikä mikään määrä tuntunut riittävän. Ruokintakertoja päivässä oli kolmesta neljään, että ihan hirveä nälkä ei niiden välissä olisi pitänyt ehtiä tulla. Ihan mikä tahansa syötävä kelpasi Allulle, suklaa, karkit, sipsit, jopa aiemmat inhokit leivät ja keksit menivät alas ahminnalla.

Lopulta aloin ajatella, ettei tämä peli veteli, haluan vanhan, ruoka-asioita tarkasti harkitsevan Allun takaisin. Aluksi tuntui toivottomalta saada ruokarytmi palautettua takaisin entiseen, Allu söi vaikka miten paljon, jos antoi. Lopulta se kuitenkin alkoi taas luottaa siihen, että ruokaa riittää ja syömisen voi lopettaa siihen, kun kylläiseltä tuntuu. Kun ruokailutapa palautui vanhaan tuttuun, loppui myös ahmiminen ja varastelu kuin seinään.

Tässä mietin vaan tulevaa kevättä/kesää, kun aikeissa on toisen koiran otto. Hyvin suurella todennäköisyydellä Allu joutuu luopumaan vapaasta ruokailustaan, koska hyvin pienellä todennäköisyydellä tuleva koira jättäisi Allun ruuat rauhaan. Saa nähdä, kuinka Allun silloin käy, toivottavasti tällä kertaa se ei pistä määrättyjä ruoka-aikoja pahakseen.