Allun kanssa on nuorempana käyty hakuharkoissa puolisen vuotta ja Allu piti heti kovasti lajista, mikäs siinä on etsiessä ihmisiä, joilta saa herkkuja! Allu oli aina innokkaana hakuilemassa ja ilmaisu-haukkukin irtosi helposti. Sitten oli meillä paikkakunnan vaihdos edessä ja hakuilut jäivät pitkäksi aikaa, satunnaisia omia yhden maalimiehen harjoituksia on ollut, mutta niissä Allun ei ole tarvinnut haukkua vaan herkut sai heti löydettyään maalimiehen.

Esineruutu

Tänään aloitettiin vuosien tauon jälkeen harkoissa käyminen hakuilun osalta. Aluksi otettiin jokaiselle koiralle esineruutua. En ollut varautunut siihen, joten ei ollut leluakaan mukana, joten sain lainata toisen koiran lelua, joka olikin hieman erilainen, nännikumi nimittäin. Ihmeekseni Allu intoutui  leikkimään, vaikka oli toisia koiria vieressä, esineruutuharjoituksissa kun oltiin kaikki yhtäaikaa läsnä. Kouluttaja vei lelun pienen matkan päähän ja päästin Allun hakemaan sitä. Allu säntäsi matkaan - vain mennäkseen lelun ohi hajujen perässä. Lisäkäskyillä meni lelulle ja toi sen. Uusintayrityksellä meni suoraan lelulle, mutta sitten meinasi taas haistelu vallata mielen, joten lisää käskyjä ja Allu tuli lelun kanssa. Leikki palkkiona ei oikein toimi Allulle, taidan seuraavalla kerralla palkata namilla, jos se lisäisi esineenhakuintoakin.

Haku

Maalimiehille annettavina herkkuina Allulla oli vaatimattomasti maissinaksuja, mitään muuta kun sille ei oman erikoisruokansa lisäksi voi antaa. Naksut riitti kuitenkin mainiosti Allulle etsintämotivaatioon, vauhdilla sännättiin ensimmäiselle maalimiehelle (joka oli noin 20 metrin päässä) ja aloitettiin myös hieno haukku! Kannustusta haukkumiseen kuului maalimies antavan hauku-käskyillä ja Alluhan haukkui siihen asti, kunnes ehdin itsekin paikalle ja Allu sai maalimieheltä maissinaksunsa. Toinen ja kolmas etsintä menivät samalla tavalla, Allulle näytettiin, kellä herkut on ja ampaisi innoissaan hakemaan naksujaan, haukku irtosi helposti ja kesti niin kauan, kunnes palkattiin itsenikin ehtiessä paikalle. Hyvin meni siis kaikenkaikkiaan, oli oikein mukavaa.

Vähän ikävä oli vain jättää Allu odottelemaan autoon, kun haukkui perään. Autossa olossa ei ole mitään ongelmaa, jos menen kauppaan tai muuhun rakennukseen. Niissä tilanteissa Allu nousee penkille ja katsoo hetken perääni, palattuani löydän Allun nukkumasta penkiltä tai jalkatilasta sen näköisenä, että "oliko pakko tulla keskeyttämään uneni". Allusta on siis täysin ok olla yksin autossa, jos menen sisään jonnekin, mutta jos lähden vain kävelemään muualle, niin siitä ei pidä. Kaipa senkin saisi harjoittelulla onnistumaan ilman haukkumista, on vain ennen olleet niin harvassa tilanteet, jolloin en mene taloon sisälle, mutta jos aletaan hakuharkoissa käymään ahkeraan, olisi mukavampi Allulle olla hiljaa.