Olen Allun kanssa koko alkuvuoden harjoitellut paikallamakuuta useamman kerran viikossa, yleensä joka lenkin jälkeen ja varsinkin haistelussa ja ympärille katselussa on tapahtunut edistystä. Siksi harmittikin kovasti se viimeisin möllitoko, jossa pääsi nousemaan, ilman sitä kahakkaa olisi pysynyt paikallaan (mies oli kuvaamassa kisoja videolle ja suunnilleen 1,5 minuutin kohdalla ensimmäinen koirista nousi ylös).

Olen aina ennen harjoitellut paikallamakuuta niin, että makupalat ovat minulla ja annan ne Allulle takaisin viereen tultuani. Istumaan pyydän tosi harvoin, ettei ala ennakoimaan. Makuussa Allulla on ollut tapana katsella paljonkin ympärilleen ja haistella maata sekä ilman tuomia tuoksuja, paikoillaan kyllä on pysynyt. Viime vuoden lopulla aloin miettiä, miten haistelun saisi pois. Jotkuthan käyttävät takapalkkaa koirille, jotka esim.  lähtevät helposti ohjaajan perään, tästä sovelsin Allulle etupalkan. Lähtiessäni kävelemään, tipautan Allun eteen nameja, jolloin se keskittyy niiden katseluun, eikä enää haistele maata. Tultuani takaisin Allun luo, annan sen käydä syömässä namit. Vähitellen namit pudotetaan kauemmas ja kauemmas Allun eteen, jolloin tavoitteena lopulta olisi, että koetta ajatellen nämä "tarkkailtavat" namit olisivat kehän ulkopuolella, mutta Allu silti ajattelee niiden olevan jossain siellä maassa edessä ja keskittyy siihen kuvitelmaan.

Tulevan sunnuntain epävirallisiin tokokisoihin ilmoittautuessani kysyin mahdollisuutta jäädä paikallamakuussa lähemmäs koiraa (pistemenetyksin tietysti) ja perustelin sen viime ep-kisoissa tapahtuneella suurella häiriöllä (olivat saman järjestäjän kisat) ja että haluan varmistaa koirani pysyminen maassa. Vastausta en ole saanut, mutta toivottavasti tuo onnistuu, toista kertaa en aio päästää Allua nousemaan, mutta olisi ikävä jättää koko paikallamakuu välistä se vuoksi.

Hyppyä olemme myös harjoitelleet, mutta ei niin paljon kuin paikallamakuuta. Periaatteessa meillä ei ole hypyssä mitään ongelmaa, mutta kisoissa on vaatinut kaksoiskäskytyksen hypätäkseen, joten yritän vahvistaa sitä, että kun käskyn siinä tilanteessa kuulee, niin se aina on se hyppykäsky. Olen myös ottanut marraskuun tokokurssilla suositellun hyppyyn virittelemisen mukaan, eli ennen käskyä kyykistyn Allun viereen ja sanon "mennään hyppäämään", jotta vielä varmistuu se, mitä seuraavaksi tehdään. Viime kisoissakin oli tarkoitus, että tuon tekisin, mutta en sitä sitten muistanut enää. Jospa nyt pysyisi ajatuksen paremmin kasassa.

Luoksetulon istumassa odottamista ollaan myös muutaman kertaan otettu siten, etten kutsu ollenkaan Allua luokse vaan palaan viereen. Yleensäkään en kutsu joka kerta Allua, vaan otan yleensä ensin yhden ilman kutsua, sitten yksi kutsulla ja vielä yksi, jossa ei tule kutsua. Näin olen yrittänyt varmistaa sitä, että Allu tosiaan pysyisi istumassa, kun ei tiedä tuleeko kutsua vai istuskellaanko vain.