Olen nyt mietiskellyt tässä muutaman viikon uudelleen tuota pennun ottamista, kun Allulla saattaa olla maksaongelma huonompaan menossa. Olin kyllä jo aiemmin tehnyt päätöksen pennun tulosta ja löytänyt oikein mukavan ja hyväntuntuisen kasvattajan (ja nartun, jolle pentuja suunniteltiin), mutta nyt olen taas joutunut pohtimaan asioita uudelleen.

Suurimmat kaksi syytä, miksi haluan pennun (tai sen toisen koiran ylipäätään)?

• Suurin syy on se, että valitettavasti Allu lähestyy vanhuutta, ja kun se kamala hetki koittaa, ettei Allua enää ole, täytyy olla toinen koira surusta selvitäkseni. En vain pysty kuvitella sellaista olotilaa, ettei meillä koiraa olisi: ei olisi kukaan ovella vastassa töistä tullessa, ei tulisi pyytämään rapsutuksia, ei lähtisi lenkille, ei olisi koulutettavaa ja ilman koiraa koti olisi totaalisen tyhjä. Olisi se aika hirvittävää ja toisen koiran läsnäolo kuitenkin jatkaa niitä tuttuja rutiineja eikä ole niin tyhjää, kuin on ainoaa koiraa ei enää olisikaan.
• Pidän koirien kouluttamisesta (ihan tapakasvatus ja kaikki mukaanlukien) ja tahdon taas seurata pennun kasvua ja taitojen kehitystä. Lisäksi toivoisin seuraavan koiran kanssa pääseväni kisaamisessa pidemmälle kuin mitä Allun kanssa on päästy.

Mutta miksi nyt epäröin?

• Allun maksan toiminnassa jaksamista on vaikea arvioida, se voi kestää vuosia tai sitten vain kuukausia, joten aiemmin arvioimani "Allu on vielä muutaman vuoden luonamme ja ehtii hyvin ottaa pennun ja vielä olla Allunkin kanssa" on muuttunut. Nyt ei oikein tiedä, kauanko Allu vielä jaksaa porskuttaa, joten en halua olla Allun ehkä viimeistä vuotta täysin kiinni pennusta, kun Allu tarvitsisi sitä huomiota aiempaa enemmän.
• Jos Allu menee huonoon kuntoon ja on kipeä/levon tarpeessa, ei sille varmaan ole iloksi riehakas pentu/nuori koira.
• Voisin tietenkin ottaa pennun ja antaa sen olla "vähän vähemmällä", ettei Allu jäisi taka-alalle. Mutta koska ajatukseni nimenomaan on aktiivisesti touhuta pennun kanssa heti alusta alkaen, potisin asiasta jatkuvaa huonoa omatuntoa, vaikka pentu itsessään ei asiasta kärsisikään.

Miten sitten ratkaista tämä ongelma niin, että toinen koira tulee vielä Allun oloaikana, mutta ei vie liikaa huomiota? Olisi Allulle mukavaa seuraa ja itselleni koulutuksellinen haaste? Olen ajatellut pentuhaaveen siirtämistä muutamalla vuodella ja sen sijaan aikuisen koiran ottamista nyt. Aikuisen koiran ottamiseen toki liittyy toisenlaisia, ehkä suurempiakin ongelmia kuin pennun kanssa, jonka vuoksi täytyy kodinvaihtakoirakin valita yhtä huolella, kuin mitä nyt olen pentua katsellut. Tärkeimmät kriteerit sille mahdollisesti tulevalle aikuiselle koiralle ovatkin riidaton yhdessäolo Allun kanssa sekä pikkueläimiin (kani ja hiiret) tottuminen, koska meillä ei ole eristämismahdollisuutta (mutta toki pikkulemmikit asuvat omissa häkeissään/terraarioissaan).