Tämä kirjoitus ajoittuu kesälle/alkusyksylle 2008.

Olen haaveillut toisesta koirasta jo ainakin pari vuotta, tutustunut uusiin rotuihin ja katsellut kasvattajia. Toisen koiran kanssa haluaisin harrastella monipuolisesti samoja juttuja, mitä Allunkin kanssa olen, ja olisi se Allullakin mukava olla kaveri. Olisi mielenkiintoista ottaa joku itselle vieraamman rotuinen koira, se toisi taas erilaista koirakokemusta mukanaan. Rotujen ihanneyksilöiden kuvaukset vain eivät ole tae siitä, että omasta pennusta kasvaisi juuri sellainen, jonka vuoksi kuitenkin palaan aina ajatuksissani takaisin vanhoihin, tuttuihin rotuihin ja niiden kasvattajia selailemaan. Nämä "vanhat tutut" ovat suomenpystykorva, saksanpaimenkoira ja suomenlapinkoira.

Suomenpystykorva, "punainen pikinokka", pysyy aina yhtenä suosikkiroduistani, olenhan koko lapsuuteni niiden kanssa elänyt. Siinä on mainio ja näpsäkkä rotu, jota en valitettavasti kuitenkaan itselleni voi ottaa, koska en käy metsällä. Tai voisinhan tietenkin ottaa, mutta minusta olisi väärin sekä koiraa että rotua kohtaan ottaa vahvasti metsästysviettinen vain seurakoiraksi ja harrastuksiin, joista koira ei saa samaa nautintoa kuin metsällä käymisestä. Sen näkee koirasta, kun se pääsee metsästämään, miten sen silmät alkavat loistaa, että tämä on se juttu, mitä se rakastaa. Sitä ei pysty millään muulla harrastuksella korvaamaan. Ja toisaalta, kun itsellänikin ovat tietyt harrastukset koiran kanssa mielessä, löytyy niihin monta suomenpystykorvaa "parempaakin" rotua. Suomenpystykorva-tuttavuuteni

Saksanpaimenkoirissa viehättää se valtava tekemisenhalu, erinomainen koulutettavuus ja monipuolisuus. Pidän myös yleisesti saksanpaimenkoirien luonteesta ja olemuksesta, sekä onhan siinä ulkonäössäkin jotain vetoavaa. Tv-sarjaa Poliisikoira Rex on tullut aikoinaan paljonkin seurattua ja Rexiä ihailtua, tosin tiedostan, miten epärealistinen kuvaus se suurilta osin on. Rex ei kuitenkaan siinä mielessä ole mikään huono "esikuva", sillä on siinä ainakin ehdottoman hyvähermoinen ja toimintakykyinen koira. Saksanpaimenkoira ei mielestäni ole seura(- eikä tarha)koira, enkä haluakaan ottaa sitä pelkästään siihen virkaan tai pieneen kotiharrasteluun. Muutaman vuoden päästä saattaisi asunto ja aika olla sellainen, että pystyisin panostamaan aktiiviharrastamiseen saksanpaimenkoiran kanssa. Siihen asti jatkan netistä (ja ihan "livenäkin") eri koirien ja kasvattajien tutkimista sekä tavoittelen aina vain lisää koulutuksellista tietotaitoa. Saksanpaimenkoira-tuttavuuteni

Suomenlapinkoiran ottaisin heti, jos saisin samanlaisen kuin Allu. Parhaimmillaan suomenlapinkoirat ovat minusta verrattavissa suomenhevosiin - rakenteeltaan liioittelemattomia, ystävällisen luonteisia, työintoisia ja monipuolisesti eri harrastuslajeihin sopivia, vaikka eivät ihan huipulle asti ylläkään. Rodussa on kuitenkin suurta vaihtelua sekä ulkomuodon että luonteen osalta, joten haluamansalaisen koiran (pentueen vanhempien) löytäminen ei tuosta vain onnistu. Tein kesällä kuitenkin päätöksen, että kyllä se on suomenlapinkoira, jonka seuraavaksikin otan. Se vain on niin kätevä rotu ja sopii monenlaisiin elämäntilanteisiin. Olin jo aiemminkin sopivalta vaikuttavia kasvattajia katsellut ja niistä valitsin kolme, joilta kyselin tulevia pentueita (ja kerroin itsestäni ja toiveistani koiralle). Heistä kaksi vastasi ja niistä toisen kanssa olen ollut enemmänkin yhteyksissä. Koska haluan harrastaa koirieni kanssa, arvostan myös kasvattajaa, joka itsekin on mukana harrastustouhuissa ja pentueen suunnittelussa otetaan myös tämä puoli huomioon. Tämän tulevan yhdistelmän, josta alustavasti päätin pennun ottaa, molemmat suunnitellut vanhemmat ovat aktiivisia harrastuskoiria. Emän kanssa on kokeiltu monipuolisesti eri lajeja: vepeä, poronpaimennuskisoja, hakua, jälkeä, vetoa, agilityä ja tokoa (tk2). Isä kisaa tokossa avoimessa luokassa ja sillä on bh-koe suoritettuna.

Nyt olisi oikeasti hyvää aikaa ottaa pentu, kun meillä menee miehen kanssa työajat osittain eriaikaan, joten koirien ei tarvitse olla montaa tuntia yksin, joka on pennun kanssa hyvä asia. Mun työ on tällä hetkellä oikeastaan aika ihanteellinen pennunottoa ajatellen.