Allun sairauden vuoksi olen miettinyt ottavani pennun sijaan sittenkin aikuisen/nuoren koiran, jolloin elo olisi rauhallisempaa ja Allulle jäisi enemmän aikaa pennun oloon verrattuna. Urospennun olisin ottanut, joten aikuisemmankin haluan uroksen, vaikka tiedostankin, ettei kahden vieraan aikuisen uroksen yhteiselo tuosta vaan onnistu, varsinkaan, kun meillä ei pysty eristämään koiria yksinoloajaksi. Nartut ei jotenkin iske muhun omana koirana, vaikka monta mukavaa narttua tunnenkin, ja onhan uros-narttu-perheessä ne juoksut aina se oma ongelmansa.

Mulla oli kolme hyvänoloista urosta katsottuna mahdolliseksi uudeksi koiraksi meille.

• Ensimmäinen oli kaverin nelivuotias, kastroitu, samojedi-bordercollie-kultainennoutaja Murri, jota kaveri mulle tarjosi, kun kerroin, etten ehkä pentua otakaan. Murri olisi monin puolin sopiva: tottunut lapsiin, pikkueläimiin, kiltti, avoin, vauhdikas, sisäsiisti ja vielä mukavan pörröinen, musta karvakasa, jonka kanssa ollaan Allun kanssa käyty mukana lenkeillä. Murrin saisi myös tarvittaessa viedä hoitoon kaverille.
• Toista ehdokasta esitteli kasvattaja, jonka kanssa lapinkoiranpentuasioissa olen ollut yhteydessä. Hänelle oli palautunut nelivuotias Halti-uros, joka on ystävällinen ja rauhallinen, lapsiperheessä kissan kanssa kasvanut musta lapinkoiruus, tulevan pentueen emän veli.
• Kolmannesta laittoi yksityisviestiä lappalaiskoirapalstalla myöskin kasvattaja, jolle oli yksi kasvatti palautunut. Totta on kastroitu, 1,5-vuotias energinen, hyväntuulinen, ihmisten kanssa mielellään touhaava lapinporokoira, joka olisi hyvä harrastuskoiran alku.

Murri tuli meille koekäynnille viime viikon lauantaina. Käytiin ensin yhdessä lenkillä koirien kanssa, jotta eivät olisi yhdessä sisällä ihan niin mahdottoman villejä. Useampi tunti meni oikein hyvin, aluksi olisivat kovasti halunneet alkaa riehumaan, mutta se kiellettiin, joten rauhoittuivat vähitellen ja lopulta makoilivat aivan rauhassa kumpikin omissa kohdissaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sisällä ovat yhdessä. Koitin opettaakin Murrille jo jotain helppoa ja oppikin laittamaan etutassunsa pesuvatiin. Allu istui vieressä katselemassa.

Illemmalla koirat taas makoilivat ja olin kohta puolin ajatellut lähteväni Murrin kanssa ulos. Allu nousi ylös ja otettuaan muutaman askeleen, nousi Murrikin ja meni Allua vastaan. Haistelivat nenäkkäin toisiaan (kuten monesti päivän aikana tekivät) ja yhtäkkiä olikin tappelu päällä. En yhtään tiedä kumpi aloitti vai olivatko molemmat heti samalla mielellä, mutta syöksyin väliin, koska minähän en anna koirien tapella. Ei siinä mennyt kuin muutama sekunti tappelun alusta siihen, kun olivat jo erillään ja tilanteen ollessa ohi, olivat molemmat koirat taas rauhallisia. Murri joutui kuitenkin varmuudeksi eteiseen verkon taakse, jonne rauhassa jäi makaamaan. Murrin oli ollut tarkoitus olla yötä, mutta vietiinkin se sitten samana iltana takaisin, en halunnut ottaa riskiä uudesta tappelusta ja toisaalta koirille olisi ollut ikävä viettää yö narussa kiinni eripuolilla asuntoa.

Tottahan tiesin, että kahden aikuisen uroksen asettuessa saman katon alle, on hyvin todennäköistä, että jossakin välissä ottavat yhteen, ehkä useammankin kerran, mutta en ollut varautunut siihen, että se tuli näin pian näennäisen ystävällisen oleskelun jälkeen. Lisäksi olin ajatellut mahdollisen tappelun alkavan jostain puolustuksen kohteesta kuten ruuasta tai lelusta, mutta tässä ei ollut mitään näkyvää syytä yhtäkkiseen rähähtämiseen.

Vaikka kahakka ehti kestää vain muutaman sekunnin, olivat koirat ilmeisen tosissaan, koska Allusta löyty pari hampaanreikää, Murri ilmeisesti selvisi haavoitta. Itsekin sain pureman mennessäni koiria erottamaan, mutta tiesin kyllä sen, että riski on, jos väliin menee, eivät koirat siinä tilanteessa katso mitä tai ketä purevat.

Murri ei siis meille jäänyt enkä uskalla ottaa mitään muutakaan aikuista urosta. Narttua taas en halua, joten suunnitelmissa palataan takaisin alkuun eli pennunhankintaan. Onneksi Allulla ovat maksa-arvotkin menneet edes hiukan alaspäin, joten jos ei olisikaan ihan niin vakavaa ja jaksaa olla pennun kanssa.