Tänään vietettiin tokoharkoissa reilut 1,5 tuntia. Allu jaksoi hyvin, kun välillä oli pieniä taukohetkiä. Hommat aloitettiin rauhoittumisella, kun oli oli juttelua seisoskellen, niin käskin Allun makamaan. Hyvin rauhoittui, vaikka ensin olisikin halunnut vieressä olleen lagoton luo.

Seuraamista otettiin taas eniten, mutta voisi kyllä jatkossa ottaa vähemmän, ellei Allu kyllästy siihen. Meni se kyllä nyt hyvin vielä lopussakin, mutta välillä aina vähän sellaista lipsumista. Täytyis keksiä lisää eri juttuja, mitä harkoissa tehtäis, ettei olis vaan yhtä ja samaa. Kouluttaja sanoi, että Allun katsetta pitäis saada ylemmäs, kun se nyt katsoo sivulle, ei ylös. Periaatteessahan Allu pitää hyvän kontaktin, mutta se ei oo katsekontakti vaan käsikontakti, katsoo mun oikeaa kättä siis. Pysähdyksiä ja käännöksiä tehtiin pitkin seuruuta ja nyt taas muistin sen kääntymistavan, minkä viimeksi olin unohtanut.

Luoksetulon istumassa pysymistä harjoiteltiin moneen kertaan, mutta pidemmällä matkalla Allu vaan on sitä mieltä, että makuuasento olisi paljon miellyttävämpi. Nousee kyllä hyvin takaisin istumaan, vaikka 20 metrin päästä annan käskyn + käsimerkin, mutta saisipa pysyä kokonaan istumassa. Pari kertaa kutsuin luokse asti, vauhdilla tultiin ja totuttuun tapaan vinoon.

Paikallamakuussa lyhyin ajoin ja pienellä matkalla Allu oli muutamaan otteeseen, menipä siinä samalla taas joku koira vauhdikkaassa luoksetulossa vierestä, mutta Allu se vain pötkötteli. Ryhmässä oli sen parisen minuutta hyvin, vaikka yksi koira rivistä touhusi omiaan (nousi ylös, haukkui vähän, omistaja kävi komentamassa jne). Pari kertaa kävin palkkaamassa ja kehuin matkan päästä. Maahanmenosta palkitsin heti, josko se taas nopeutuisi tässäkin tilanteessa ja istumaan nousussa näytin käsimerkin samalla, jotta nousee eikä jää maahan tuijottelemaan.

Hypyt meni tänään oikein hyvin! Aluksi taas yksi vauhtihyppy, jossa juoksin vierellä ja sen jälkeen "normaalisti". Allu hyppäsi ekasta käskystä ja ensimmäistä hyppyä lukuunottamassa jäi hyvin keskelle esteen taa. Yhden kerran meni takana istumaan ja nyt huomasin siihen myös syyn - sanoin "seis" vasta Allun pysähdyttyä esteen taa, jolloin Allu samantien istui. Kai se ajatteli, että jotain pitää tehdä, kun käsketään, mutta pysähtyneenä on vaikea pysähtyä, joten meni sitten istumaan. Meillä on siis eri käskyt liikkeestä pysähtymiseen ja istumasta/makaamasta seisomaan nousemiseen. Palkitsin esteen yli ja pari kertaa kiersin myös esteen taakse Allun viereen ja palkkasin siinäkin.

Noutamista kokeiltiin kouluttajan kilon painoisella, puisella noutokapulalla. Ensin Allu istui edessäni ja annoin siinä kapulan sille muutaman kerran, että pitkästä aikaa muistaa, mikä tälläinen noutoesine on (kotona harjoitellaan muovisella kapulalla). Itse noutoliikkeessä Allu odotti nätisti istuen, kunnes kapulan heitettyä annoin luvan hakea sen. Innokkaana oli, mutta vähän kannustin takaisin tulossa, kun katseli tullessaan toisten koirien suuntaan. Luovutusasento edessä on erittäin väljä, mutta toisaalta erittäin hyvä siihen verrattuna, että koko nouto on Allulle opetettu tyylillä koira istumaan-heitetään kapula-käsky koiralle-koira tuo kapulan. Koko liike siis yhteen pötköön alusta alkaen. Luoksetulossa Allu tulee suoraan sivulle, mutta noutoon on itse heti tarjonnut tuon eteentuloon ja olen antanut sen olla niin, jos on mieluisampi tapa sille.

Lopuksi otettiin kaikki liikkeet kokeenomaisesti liikkeenohjaajan ja "tuomarin" kera. Narussa seuraaminen meni hyvin, vapaana seuruussa käskytin runsaasti lisää, kun Allu muutaman kertaan meinasi olla muissa ajatuksissa, mutta muuten oli ok. Liikkeestä maahanmeno erinomainen, seisominen ok (pari askelta ennen pysähtymistä). Luoksetulon odottamisessa nousi seisomaan, kävin käskyttämässä takaisin istumaan ja sitten pysyikin siinä. Luokse tuli vauhdikkaasti. Hyppy meni erinomaisesti.

Viimeisenä vielä leikitin Allua lapasella ja juoksenneltiin kentällä. Allu intoutui oikein kunnolla repimään ja roikkumaan lapasessa. Kouluttaja ampui pari laukausta (sillä mitä pk-kokeissakin käytetään), kukaan koirista ei välittänyt mitään. Allu katseli vähän äänen suuntaan, että mitähän tapahtuu, mutta ei muuten piitannut.