Torstaina sännättiin Allun kanssa suoraan 10-tuntisen työpäivän jälkeen (Allu oli siis mukana töissä) tokottelemaan. Paikalla olikin ennätysmäärä (meidän käyntien aikana) koiria, 11 vai 12, ja Allu meinas olla innoissaan. Muuten oli kyllä hiljaa, mutta välillä tuli haukahdus seuruussa/käskyn saadessaan ja oli vähän intopinkeenä. Katse meinasi vähän harhailla uusiin koiriin, mutta koko ajan homma parani.

Seurailua pysähtymisineen ja käännöksineen aloitettiin heti kentälle tultuamme, nyt en sitten osannut enää sitä hienoa jalkojen askellusta kääntyessä, miten viimeksi tein... Ihan ok meni silti.

Seuruutuksien lomassa Allu sai tehdä pari liikkeestä maahanmenoa (nopeat) ja seisomista (ok).

Luoksetulon istumassa odottamis-osaa otettiin monta toistoa, luokse sai tulla vain pari kertaa ja vauhdilla tulikin, ekalla kerralla jopa aika suoraan perusasentoon.

Paikallaoloa otin itsekseen. Oli kyllä erittäin hyvää häiriötä, kun kymmenen muuta koiraa tekee ohjaajien kanssa omiaan sillä aikaa. Yhdessä Allun makuussa juoksi Allun vierestä täysillä toinen koira ohi luoksetulossa ja Allu vain vilkaisi sitä! Toistin kyllä paikka- ja makaakäskyt, ettei kuvittele lähtevänsä minnekään.

Aika pian meidän tulon jälkeen (oltiin 20 min myöhässä) otettiin ryhmäpaikallamakuukin. Koiria oli niin paljon, että kokeessa olisi laitettu kahdeksi tai kolmeksi ryhmäksi, mutta meillä oli kaikki kerralla. Kahdella ohjaajalla oli kaksi koiraa mukana ja siinä ne olivat makuussa missä muutkin. Koirien välit eivät olleet lähelläkään kolmea metriä, ehkä jossain 1,5 metrin paikkeilla. Tekee hyvää tottua siihen, että ihan vieressä on koirat, tuntuu kokeessa sitten se suurempi väli helpolta.

Allulla on tullut jokin ihme juttu nyt noissa ryhmämakuissa, kun itse paikallaolo sujuu hyvin niin sitten ei meinaa mennä maahan/nousta istumaan, vaikka kaikissa muissa tilanteissa tekee ne heti ja nopeesti. Tosiaan makasi hyvin rauhassa eikä juurikaan vilkuillut minnekään, haistella meinasi vähän ja siitä pari kertaa kävin kieltämässä. Pari kertaa kävin palkkaamassa sen arviolta kolmeminuuttisen aikana, jonka koirat paikoillaan pötköttivät. Yhdessä välissä Allu laski kuononsakin alas tassun päälle. Muutamaan kertaan vahvistin pysymistä lisäkäskyillä, kun katsoi toisia koiria, ja väliin myös kehuin, kun oli hienosti

Paikallaolon jälkeen jäätiin kaikki riviin seisomaan koirat sivuilla istuen ja vuorotellen pujoteltiin väleistä edes takas. Mennessä Allu olisi meinannut muutaman koiran luo mennä, mutta tullessa seurasi hyvin ja piti kontaktin. Toisten koirien pujottelujen odottelussa Allulla meinasi jo keskittyminen herpaantua, kun mulla ei ollut edes maissinaksuja enää taskussa. Päätään käänsi koirien mennessä ohi, muutaman kohdalla vähän aikoi inistä ja parin luo olisi halunnut mennä. Loppujen koirien aikana olin kyykistyneenä Allun viereen ja silittelin sitä, kun oli niin kauan jo jaksanut olla istumassa skarppina.

Hypyssä Allu oli nyt hyvin hollilla, hyppyytin eka vapaasi yli itse vierellä mennen, että tulee vahva mielikuva, että tosiaan saa hypätä yksinkin yli. Allu hyppäsi heti ekasta käskystä ja meinasi jo taas mennä sinne oikeaan (koirasta katsoen vasempaan) laitaan, mutta yhtäkkiä näkyi muistavan, että palkkio tulee esteen keskeltä ja korjasi paikkaansa. Muissa hypyissä (joissa myös lähti hyvin ekasta käskystä) jäikin sitten siihen keskelle. Naksun annan esteen yli siten, että Allu joutuu kurottamaan ylöspäin tai peruuttamaan vähän, ettei vahingossakaan ota askelia sivulle tai eteen. Parilla hypyllä Allu tosin sai jonkun ihme päähän piston ja meni esteen takana istumaan. Koskaan ei sitä ole tehnyt enkä niin käskenyt tekemään. Mikä lie oli sillä ajatuksena tuossa.

Lopuksi otettiin muutaman koiran kanssa bh-kokeen seuraamiskaavio henkilöryhmineen. Muut koirat laitettiin siksi aikaa autoihin tai tolppiin kiinni, että henkilöryhmään saatiin koirattomia. Pienen harkinnan jälkeen laitoin Allunkin tolppaan kiinni, vaikka olin varma, että se alkaa haukkua siinä. Hetken päästä kuuluikin hau. Sitten hauhau ja kohta alkoi kunnon haukunta. Kolmesti kävin kieltämässä ja sen jälkeen odotti hiljaa.

Meille oli ensimmäinen kerta tätä "bh-juttua", vaikka ihan tavallista seuraamistahan siinä suurin osa on. Allu jaksoi ihmeen innokkaasti sekä narussa että ilman, vaikka palkkasin vasta ihan viimeisen suorituksen jälkeen, kun oli enää yksi maissinaksun palanen taskussa. Henkilöryhmään mentäessä kytkettynä seuraamisessa Allu istui vähän hitaasti ja oli selvästi kiinnostunut ihmisistä, vapaana ollessa ei enää piitannut mitään vaan seurasi normaalisti ja istahti hyvin.

 

Harkkoihin tullessa olin harmissani, kun myöhästyttiin runsaasti, mutta se korvaantui toisesta päästä, kun osa porukasta oli paikalla pidempään, joten saatiin Allunkin kanssa ihan hyvästi tunnin treenit.