Tänään oltiin toista kertaa tokoharkoissa eikä Allu juurikaan enää intoillut toisista koirista, vaikka oli pari meille uuttakin mukana.

Seuraamista otettiin jälleen eniten. Aluksi ihan perusjuttuja, käännöksiä oikeaan ja vasempaan, täyskäännöstä ja pidempää suoraa. Viimeksi jo vähän tein käännöksiä eritavalla kuin ennen ja nyt hoksasin jopa vihdoinkin sen hyvän (?) tavan tehdä käännökset. Ennen olen kääntynyt tavalliseen tyylin eli jalkaa vaan toisen eteen kääntyessäkin ja se on välillä tuntunut hankalalta ja tiukan kulman tehdessä liian äkkipikaiselta. Joskus olen kyllä kuullut eri tavoistakin "asetella" jalkansa käännöksessä, mutta en jotenkin ole hoksannut niitä tai kokenut paremmaksi tavaksi. Tässä miten nyt teen, niin kääntymissuunnan puoleinen jalka astuukin kääntyessä taakse sivuun, jolloin rintamasuunta vaihtuu. Tosi yksinkertainen tapa, jota toteutan tästedes, tuntui Allullekin helpommalta käännökset näin.

Harjoiteltiin myös vähän sivuaskelia ja ohjasin Allun tulemaan oikean reitin mukana.

Seuraamisten seassa otin liikkeestä maahanmenoa (meni hyvin) ja seisomista (pari askelta meinas tulla pysäytyksen jälkeen). Ohjaajan kehoituksesta koitettiin myös erikoisvoittajaluokan neliöseuraaminen, jossa koira eri sivuilla seisoo, istuu ja makaa ohjaajan kiertäessä joka välissä neliön yksin ympäri. Ei ollut kyllä edes vaikea liike tämä, samaa seuraamista ja jättäviä liikkeitä, mitä alemmissakin luokissa. Allu jopa pysyi seisomassakin paikoillaan, vaikka toisten koirien touhut näkyivät sillä hetkellä olevan erityisen kiinnostavia Allun mielestä.

Luoksetuloa otin vähän pidemmältä matkalta kuin viimeksi ja reippaasti Allu juoksenteli. Saman kaavan mukaan otettiin, kuten aina ennenkin, eli jokatoisella kutsun luokse ja jokatoisella palaan itse Allun viereen.

Hypyssä otin Allulle käsimerkin mukaan, että se ymmärtää tokoesteelläkin hypätä eikä vain kotona rimaesteellä. Esteen oikeaan laitaan vaan Allu toisella puolella tahtoo mennä, mutta siihen ohjaaja antoi vinkin (ja mietin, miksen itse sitä tajunnut), että palkkaa koiran esteen yli eikä menekään sen viereen, jotta se oppii, että siinä keskellä estettä on se paras paikka. Allu alkoikin parin kerran jälkeen tuijottamaan minua esteen yli eikä sivusta ja jäi jo paremmalle kohtaa. Tällä jatketaan.

Ruutua otin jo päivällä kotona ja se meni ok, mutta nyt illalla vähän huonommin ja Allu meinasi taas kiinnostua niistä ruutumerkeistä. Kai se on niin, että Allu ei erota kauempaa sitä valkoista lautasta lumesta ja yrittää sitten muuta, kun ei ole vielä sisäistänyt sitä, että minne kohtaa ruutuun pitää mennä. Mitä jos koittaisin nyt harjoitella vain sitä, että Allu sisäistää kunnolla lautasen olevan tietyssä kohtaa ruutua. Pienennän vaikka ruutua, jotta vahvistuu se, että niiden merkkien keskikohdassa on se paikka, minne pitää mennä.

Paikallamakuussa Allu oli pari kertaa yksin lyhyemmän ajan namit edessään ja sitten ryhmässä, jossa taisi aikaa kulua muutama minuutti. Allu makasi rauhassa minua katsellen ja kävin palkkaamassa noin puolen minuutin välein vahvistaakseni rauhaisaa oloa ja keskittyneisyyttä. Kesken makuun tuotiin vielä Allun toisellekin puolelle koira, joka Allua olisi kovasti kiinnostanut ja meinasi nousta, mutta ehdin käskeä ajoissa takaisin maahan eikä ehtinyt kuin rinta nousta maasta. Vähän katseli sen jälkeen uutta naapuria ja toisellekin puolelle, kun siellä vähäsen haukuttiin, mutta hyvin pysyi maassa. Kehuin äänellä välillä ja toistin makaa-käskyä, jos liikaa vilkuili toisia. Pääosin oli erittäin hienosti.

Luoksepäästävyyskin testattiin ja Allu pysyi istumassa, hyvä.