Sunnuntai

Sunnuntaina iltakahdeksan jälkeen lähdettiin reissuun kohti Lempäälää ja hotelliyöpymistä. Matkalla pysähdyttiin kerran jaloittelemaan sekä pissittämään ja juottamaan koirat. Vähän ennen puoltayötä saavuttiin hotellille, joka muuten ei ollutkaan sen tien varrella, mikä nettisivuilla ilmoitettiin. Talsimme kädet matkatavaroita täynnä sisään hotelliin, joka ei kovin houkuttelevaa vaikutusta huokunut.

Huoneeseen päästyämme olimme entistä vakuuttuneempia siitä, että kyseessä oli hieman heikkolaatuisempi hotelli. Koirien kanssa sai tulla, mikä oli ihan mukavaa, tosi niistä meni 15 euron lisämaksu, mutta olisi sitä toivonut, että kahden henkilön majoittuessa samaan huoneeseen olisi myös sängyissä petivaatteet kahdelle. Käsipyyhe- tai paperi vessassa olisi sekin ollut mukava, ja kylpypyyhe molemmille. Huoneessa ei myöskään ollut mikään raikas tuoksu, mahdettu tupakoida jonkun verran, vaikka ainakin oli laput seinillä, että tupakointi sisätiloissa kielletty. Noh, ulkoilureitit sentään olivat hyvät, kuten nettisivuilla mainostettiin.

Allu oli haistelukierroksen jälkeen kuin kotonaan ja nukkui sikeästi yön.

Maanantai

Aamulla kävimme (köyhällä) aamiaisella, ulkoiluttamassa koirat ja lähdimme seuraavaan kohteeseen, Lemmikkitalo Onnen Lemmikit Tampereella, josta tarkoituksena oli ostaa ruokaa Lumekselle ja Sepi-kanille.  Astelin sisään liikkeeseen ja lähempi myyjistä tervehti heti. Kerroin tarvitseni 15kg säkin Eukanuban lammas&riisi penturuokaa (ja käytin siihen Lapinkoira-lehden mukana tuleen 10 euron alennuskupongin) ja myyjä kävi hakemassa sen kassan viereen. Kysäisin löytyisikö kanille pellettejä ja ainakin viittä eri laatua oli kulhoissa, valitsin Genesiksen, joka on hyvä ruoka, mutta meiltä päin sitä ei valitettavasti enää saa. Myyjä sitten lappoi pelletitkin pussiin, vaikka olisin sen voinut itsekin tehdä, ja kantoi kassalle senkin. Maksamisen jälkeen toinen myyjistä toi vielä koiranruokaruokasäkin autolle, tässä liikkeessä nähtävästi palvelu pelaa.

Eläinten ruokapuolen ollessa jälleen kunnossa, suuntasimme Kangasalalle Auto- ja tiemuseo Mobiliaan. Mobilian pihapiiri on todella kaunis. Kävimme kävelemässä venerannalle ja takaisin, Allu hörppi rannalta vettä. Terassilla söimme jäätelöt, koirat makasivat kauniisti pöydän vieressä, vaikka ihmisiä kulki ohi myös ruokineen. Vaatteista päätellen jokin työmies pysähtyi kohdallemme ja kysyi Lumeksesta, että onko se lapinkoira, hänellä oli joskus ollut samannäköinen. Koirat nousivat, Allu kävi nuuskaisemassa miestä ja palasi takaisin makaamaan.  Hetkisen Lumesta rapsuteltuaan mies kysäisi, että onko Allukin lapinkoira. Juu, ovat molemmat samaa rotua.

Mobiliasta matkamme jatkui Vehoniemen automuseoon, jonne (pienet) koiratkin saivat tulla sisään. Alluun voi aina luottaa ja täälläkin käytös oli erittäin hyvää ja asiallista. Lähtiessä istuimme hetken terassilla ja pari lasta tuli luvan kysyttyään rapsuttamaan Allua.

1246454494_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sittenkin alkoikin nälkä näppiä ainakin meitä ihmisiä, joten etsimme Tampereelta grillin, jossa kävimme syömässä hampurilaiset. Koirien kanssa reissatessa joutuu etsiä sellaiset ruokapaikat, joihin ne voi ottaa mukaan ja se onnistuu vain "ulkoruokinnalla" eli grillin edessä tai terassilla.

Massut täysinä matkasimme Eteläpuistoon minigolfaamaan viihtyisään Manse RataGolfiin. Pelasimme 18-reiän eterniittiradan koirien makoillessa päivävarjojen varjossa. Jonkin aikaa meillä tuolla vierähti, sillä yhteensä tarvitsimme noin parisataa lyöntiä radasta selviämiseen. Aika surkeaa, mutta emmepähän ole juuri koskaan ennen minigolffanneetkaan. Tulipahan koirille kärsivällisyysharjoitus, Allu makoili rauhallisena, mutta silti tarkkaavaisena ympäristö seuraten.

Eikä päivä vielä minigolfiin päättynyt, vaan Lempäälän Ideaparkin terassille istahdimme syömään vohvelit odottaessamme kaverini kotiutumista töistä, siellä kun vielä pitäisi käydä ennen maiseman vaihtoa. Koirat olivat taas kiltisti makuulla pöydän vieressä.

Alkuillasta neljän aikaan olimmekin sitten Pehmotassun väen luona, vaikkakin vierailu jäi lyhyeksi Taikan (Allun pentu) ja Unnan molempien ollessa juoksussa. Allua olisi niin vallan suuresti kiinnostaneet hyvän tuoksuiset tytöt, että jatkettiin sitten mielummin matkaa, kun kamerakin päätti sanoa "bling bling bling" ja sammua (sillä on ärsyttävä tapa näyttää akulle täysiä pykäliä ja sitten yhtäkkiä vain ilmoittaa, että virta vähissä ja sammua samantien)

Teboilin pienessä K-kaupassa piipahtamisen jälkeen olimme perillä viimeisessä kohteessamme, Holiday Inn Helsinki-Vantaa Airport-hotellissa. Ketjun hotelleissa lemmikit toivotetaan tervetulleiksi, näin ainakin lukee nettisivuilla, ja tämän yhden kokemuksemme perusteella se ainakin tässä "meidän" hotellissamme pitää paikkansa. Koirat saivat myös ruokanäytteitä ja alennuskupongin kyseisen merkkisten ruokien ostoon.

1246456872_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Me, samaten kuin koirat, nukuimme yön hyvin ja Allukin ilostui huomatessan, että näiden sänkyjen alle mahtuu loikoilemaan.

Tiistai

Aamukävelyn jälkeen käytiin aamiaisella jälleen kahdessa osassa, koska en tohtinut koiria jättää yksin hotellihuoneeseen. Päivän hengailin huoneessa koirien kanssa (saimme parituntia lisäaikaa luovutukselle) ja puoli kahden aikaan lähdin koirien kanssa kävelylle läheisen kauppakeskus Jumbon ympäristöön. Pari kertaa pysähdyin istuskelemaan ja koirat lepäsivät rauhassa vieressä. Jumbon parkkihallin "kävelykadullakin" käväisin koirien kanssa eivätkä ne olleet moksiskaan hälystä.

Vähän jälkeen kolmen koitti kotiinlähdön aika kera kolmen pysähdyksen, joista yksi oli ruokailu ABC:n terassilla. Kotona olimme hiukkasen ennen kahdeksaa.

On ne vaan niin hienoja reissukoiria!