• Pidän koirien kouluttamisesta (ihan tapakasvatus ja kaikki mukaanlukien) ja tahdon taas seurata pennun kasvua ja taitojen kehitystä. Lisäksi toivoisin seuraavan koiran kanssa pääseväni kisaamisessa pidemmälle kuin mitä Allun kanssa on päästy.

Eipä tässä pennun tulon jälkeen ole paljon muuta ehtinyt tehdäkään kuin touhuta koirien kanssa, joten kyllä siitä täytyy tykätä, ei muuten jaksaisi. Tässä vaiheessa ainakin näyttää myös siltä, että Lumeksessa on paljonkin potentiaalia harrastuksiin ja mikäli terveenä pysyy ja itse osaan opettaa, niin eiköhän meidät kisoissa nähdä.

• Allun maksan toiminnassa jaksamista on vaikea arvioida, se voi kestää vuosia tai sitten vain kuukausia, joten aiemmin arvioimani "Allu on vielä muutaman vuoden luonamme ja ehtii hyvin ottaa pennun ja vielä olla Allunkin kanssa" on muuttunut. Nyt ei oikein tiedä, kauanko Allu vielä jaksaa porskuttaa, joten en halua olla Allun ehkä viimeistä vuotta täysin kiinni pennusta, kun Allu tarvitsisi sitä huomiota aiempaa enemmän.

Ainakin toistaiseksi Allu on voinut hyvin eikä siltä osinkaan ole pennun otto kaduttanut. Allua pitäisi kyllä huomioida enemmän, mitä olen tehnyt, mutta se jää liian helposti taka-alalle rauhallisuudellaan toisin kuin Lumes, joka pitää huolen siitä, että tulee huomatuksi.

• Jos Allu menee huonoon kuntoon ja on kipeä/levon tarpeessa, ei sille varmaan ole iloksi riehakas pentu/nuori koira.

Ei Lumes kyllä tunnu Allulle iloksi olevan nytkään, mutta onneksi jättää Allun suurimmaksi osaksi rauhaan, koska Allu ei tykkää Lumeksen lähentelyistä. Yksinkotona ovat eri osissa asuntoa, tai Lumeksella siis on verkkoaitaus, joten silloin Allu ainakin saa olla täysin rauhassa.

• Voisin tietenkin ottaa pennun ja antaa sen olla "vähän vähemmällä", ettei Allu jäisi taka-alalle. Mutta koska ajatukseni nimenomaan on aktiivisesti touhuta pennun kanssa heti alusta alkaen, potisin asiasta jatkuvaa huonoa omatuntoa, vaikka pentu itsessään ei asiasta kärsisikään.

Kyllähän tässä on pennun kanssa paljon touhuttu. Ei ehkä niin paljon kuin mitä tulisi tehtyä, jos se olisi ainoa koira, mutta reippaanlaisesti kuitenkin. Allu on kuitenkin aina touhuissa mukana paitsi opetushetkissä. Olisi kyllä todella tylsää olla tekemättä pennun kanssa mitään!

Miten sitten ratkaista tämä ongelma niin, että toinen koira tulee vielä Allun oloaikana, mutta ei vie liikaa huomiota? Olisi Allulle mukavaa seuraa ja itselleni koulutuksellinen haaste?

Näiden kaikkien ratkaisua ei ollut mahdollista toteuttaa (olin ajatellut nuorta/aikuistakoiraa, mutta ei se onnistunut), joten pentu tuli, vaikka viekin huomiota ja se olisi kyllä Allulle mukavaa seuraa, mutta Allua vain ei kiinnosta (narttupentu olisi kai kivempi Allusta, vaikka nuorempana on kyllä uroksistakin tykännyt kaverina). Koulutuksellisen haasteen sain itselleni, mutta onneksi kuitenkin yhteistyöhaluisen ja nopeaoppisen.