Allun maksa voi arvojen perusteella hyvin olosuhteisiin nähden, eli siis siihen nähden, että jotain vikaa on. Maaliskuulla 2008 alat oli 63, eli vielä normaali, jossa rajana on max 100. Joulukuu 2008 alat oli 116, helmikuu 2009 186 ja maaliskuu 151, viime perjantaina 172 eli hieman noussut sitten viimeisimmän, mutta maltillisesti kuitenkin. Erikoisruokaa (Royal Canin Hepatic), joka muuten maksaa 86e säkki, Allu alkoi syömään silloin heti vuoden 2008 joulukuulla, joka tehosi heti oireisiin (runsas juominen ja pissiminen) ja on pitänyt ne ainakin toistaiseksi poissa. Tosin tuntuu, kuin ne olisivat ihan vähäsen lisääntyneet, mutta ei lähellekään sitä, mitä oli tuo jouluna silloin.

Uusi vaivakin Allulle tuli, ja tietenkin juuri, kun olin ehtinyt ajatella, että Allu on pirteämpi kuin aikoihin eikä ole tarvinnut käydä lääkärilläkään pitkään aikaan. Ensin kiinnitin huomiota siihen, että se nuolee peräpäätänsä aika useaan, sitten Lumeskin alkoi kiinnostua Allun peräsimestä ja piti oikein itsekin katsoa, että mikä siellä oikein on. Mitään suuresti huolestuttavaa en havainnut, vähän turvoksissa/pullistunut ja oletin anaalirauhasten täyttyneen eikä olevan akuutti vaiva, vaikka toki kivulias sekin voi olla. Seuraavana päivänä (viime perjantai) perä näyttikin jo vähemmän nätiltä ja samantien soitto lääkärille ja paikanpäälle, edelleen anaalirauhasia syyllisiksi kuvitellen, se kun ei mitenkään harvinainen vaiva koirilla ole. Lääkärin pikavilkaisu (matkan aikana vertakin vuotaneeseen perään) osoitti syyn kuitenkin ihan toisaalle.

"Älä nyt säikähdä, mutta täällä on kasvaimia, ei mitään vaarallista", totesi lääkäri. Arvatkaa säikähdinkö kuitenkin! Kyseessä on siis perianaaliadenooma, tai oletettavasti adenooma, eli hyvänlaatuisia kasvaimia peräaukon ympärillä, jotka tässä ovat yleisempiä kuin pahanlaatuiset (jotka sitten lähettävät etäpesäkkeitä sisäelimiin ja muuta "kivaa"). Nuo kasvaimet ovat osin hormonaalisia ja sen vuoksi niitä esiintyykin pääasiassa vain leikkaamattomilla uroksilla (kuten eturauhasvaivoja ja muitakin "urostauteja"), ja sen vuoksi hoitokeinona onkin kastrointi. Leikkaus hieman arvelutti riskiensä vuoksi, kuitenkin iäkäs koira ja maksavaivaakin, mutta kun maksa-arvot olivat vikaiselle kohdillaan, niin leikkauspäiväksi varattiin tiistai. Kaikki meni hyvin, haava oli oikein siisti ja nyt vain odotellaan kasvainten kuihtumista, jonka tulisi tapahtua parin viikon sisään, jos niikseen ovat.

Koko tiistain Allu oli hyvin väsynyt nukutuksesta eikä juuri muuta tehnytkään kuin oli unten mailla. Keskiiviikkonakin oli vielä normaalia väsyneempi, torstaina olisi jo leikkinyt Lumeksen kanssa ja tänään oli kovasti tahtonut juoksentelemaan. Naru-ulkoiluja joudutaan kuitenkin vielä harrastamaan muutaman päivän, sillä haavan paranemisessa kestää 7-10 päivää ja sen aikaa täytyy ottaa iisisti. Parina ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen Allu muutaman kerran hieman vikisi, onhan tuo varmasti tosi kipeä haava. Erittäin kiltti potilas se on kuitenkin ollut, mitäpäs muuta. Syö kipulääkkeensä mutisematta (ahmii sen kinkunsiivun sisässä), lepäilee ja antaa haavan olla rauhassa. Leikkauksen jälkeenhän kuuluisi pitää kamalaa muovikauluria tai sen miellyttävämpää vaihtoehtoa pehmokauluria, mutta en halunnut Allulle kumpakaan, vaan tein sille itse lahkeelliset suojapöksyt, koska tiesin, ettei se niitä pois revi vaan antaa olla suojana, niin kuin on antanutkin. Eikä ne housutkaan sillä koko aikaa ole, vain yöt ja yksinolot.