Mulla on ollut pitkään iltatöitä enkä ole päässyt käymään minkään seuran treeneissä, mikä on harmittanut kovasti. Kotona voi kyllä harjoitella liikkeiden suoritusta, mutta ei niiden suoritusvarmuutta toisten koirien läsnäollessa. Nyt jo jonkin aikaa työt on olleet enemmän päiväpainotteisia, mutta vasta tällä viikolla tajusin, et sehän tarkoittaa sitä, että päästään taas treenaamaan. Soitinkin sitten heti yhteen nettisivujen perusteella hyvältä (monipuoliselta) vaikuttavaan seuraan ja kysyin mahtuisko tokoon. Toivotti tervetulleeksi mukaan.

Tokoharkkoja on 2-3 kertaa viikossa, mutta niin usein en valitettavasti pääse, harmi, olisi varmasti tuloksellista käydä noin useasti! Tänään oltiin ensimmäistä kertaa ja löysin hyvin paikalle (uusiin paikkoihin löytäminen aina vähän jännittää). Porukka vaikutti mukavalta, tosin ilmeisesti jo pidemmällä tokossa olevalle kuin minä ja Allu, ja olivat mielissään, kun tuli uusi koira joukkoon häiriöksi. Huvittavaa oli, kun kysyivät Allun ikää ja sanoin sen olevan jo kymmenen, niin meinasivat, että kuukauttako. Ei kun vuotta... Oli kuulemma vaan niin nuoren oloinen.

Allu oli innoissaan, kun huomasi toiset koirat, ja olisi tietenkin halunnut mennä niiden luo, mutta enää emme ole ole treeneissä leikkiäksemme vaan nimenomaan opettelemassa, ettei toisten koirien kanssa tehdä yhtikäs mitään. Hyvin se Allu siihen taipui ja loppua kohden (tunnin kesti harkat) yhä vähemmän vilkuili toisia. Vähän piti yksittäisiä haukahduksia sanoa seuratessa/maahan mennessä/istuessa, mutta nekin lähinnä alkupuolella. Otettiin paljon seuraamista ja Allu jaksoi keskittyä tosi hienosti, loppua kohden ei tarvinnut niitä toisia koiriakaan yrittää katsella, joten kontakti hapuili vähemmän. Ihme kyllä Allu ei edes kyllästynyt jatkuvaan seuruutteluun, tosin sillä oli todennäköisesti merkitystä, että palkkasin erittäin ahkeraan ja tein vaihtelevia ja melko lyhyitä seuruupätkiä.

Käännökset meni kaikki hyvin, kun Allu piti kontaktia, jos katse oli muualla, meni käännöskin vähän sinne päin. Liikkestä maahanmenot oli aika nopeita myös, myös seisahduksissa meinaisi tulla askelia vielä pysäytyksen jälkeenkin.

Hypyssä käytin nyt sitä valmistelua, eli kyykistyin Allun vierelle ja sanoin "mennään hyppäämään", mutta nyt se ei kyllä oikein toiminutkaan. Allu kai luuli, ettei saakaan hypätä, kun ensin pidetään kiinni sanotaan hyppää, mutta ei saa hypätä. Allu istui ja tuijotti mua "joo, kuulin kyllä, hyppää, mut saanko oikeesti hypätä vai?". Kädellä kun osoitin samalla estettä, hyppäs heti, mutta pelkillä käskyillä ei meinannut mennä yli. Jos seuraavaksi koittaisi virittelyyn sitä, että hyppyyttäisi ensin seuruussa yli (kuten ennen alokasluokassa olikin), niin Allulle jäisi mieleen se, että tosiaan nyt hypellään sitä estettä. Esteen takanakin meni ihan väärään paikkaan kyllä, vaikka kotona on jäänyt hyvin siihen esteen keskikohdan paikkeille. Nyt ei ollut edes esteen kohdalla joka hypyn jälkeen. Saattoi kyllä olla, että oikealla puolella olleet muu väki vei huomiota sinne suuntaan. Olisi voinutkin koittaa hyppyä myös toisesta suunnasta, niin väki olisi jäänyt vasemmalle.

Luoksetuloa otin ihan lyhyeltä matkalta, ettei Allu vahingossakaan harhaudu muiden luokse, hyvin tuli, tosin se perusasento on välillä mitä sattuu.

Paikallamakuuta otin itsekseen maahan pudotettujen namien kanssa lyhyellä matkalla ja lyhyellä ajalla, ne meni ihan hyvin. Loppuajasta otettiin luoksepäästävyys (Allu nousi) ja paikallamakuu yhteisesti, jäin melko lähelle Allua ja kävin välillä palkitsemassa, kun oli hyvin. Varmaan kolme minuuttia ainakin olivat siinä paikallaolossa.

Ruutua kokeiltiin myös Allun kanssa, vaikka kosketuslautanen ei ollutkaan mulla mukana. Sinne Allu hyppäs ruutuun samalla lailla kuin lautasellekin, etutassusyöksyllä. Ihan ruudun vierestä vaan otettiin ja Allu oli yhtä innokas ruutuunmenijä kuin kotonakin.

Iloinen mieli jäi, oli oikein kiva käydä pitkästä aikaa harkoissa eikä vain yksin kotona treenailla!