Mietin aikanaan todella pitkään toisen koiran hankintaa ja kirjoittelin tännekin siihen liittyvistä mieleen heränneistä ajatuksista ja uuden koiran etsintäprosessista. Nyt on tullut aika tarkastella kirjoituksia uudelleen ja todeta, miten siinä sitten kävikään.

Pohdintaa ja päätöksiä toisen koiran otosta

"Toisen koiran kanssa haluaisin harrastella monipuolisesti samoja juttuja, mitä Allunkin kanssa olen, ja olisi se Allullakin mukava olla kaveri."

Samoja juttuja on tehty on tehty uudenkin koiran kanssa sen verran kuin muutamassa kuukaudessa ehditty on. Siitä en kyllä ole varma, onko Allulla mukavaa kaverin kanssa.

"Parhaimmillaan suomenlapinkoirat ovat minusta verrattavissa suomenhevosiin - rakenteeltaan liioittelemattomia, ystävällisen luonteisia, työintoisia ja monipuolisesti eri harrastuslajeihin sopivia, vaikka eivät ihan huipulle asti ylläkään."

Ei tarvinnut pettyä uudenkaan lapinkoirani luonteeseen, Lumes on juuri sitä, mitä halusinkin.

"Nyt olisi oikeasti hyvää aikaa ottaa pentu, kun meillä menee miehen kanssa työajat osittain eriaikaan, joten koirien ei tarvitse olla montaa tuntia yksin, joka on pennun kanssa hyvä asia. Mun työ on tällä hetkellä oikeastaan aika ihanteellinen pennunottoa ajatellen."

Juuri näin se meni, oli töidenkin kannalta todella hyvä hetki ottaa pentu loppukeväästä.

Kaksi koiraa yhden vaivalla?

"Toiset sanovat, että kaksi koiraa menee siinä missä yksikin, mutta jos miettii pentuaikaa, niin ei todellakaan ole yhtä vaivatonta kuin yhden, aikuisen koiran kanssa."

Juu, helpolla ei tosiaankaan ole päästy, vaikka Lumes sinänsä helppo pentu onkin ollut, mutta verrattuna Alluun on siinä pennussa hirveästi hommaa&hankaluutta.

"Sisäsiisteys on pennulla ihan hakusassa ja sitä ei itsestään koira opi, vaatii aikaa ja siivoamaankin joutuu sisätiloista pennun jätöksiä."

Kuten todettua, Lumes oli helppo ja sen ikäkin (oli 3,5kk meille tullessaan) varmaan vaikutti. Vain neljät pissat on joutunut siivoamaan ja kakkeja ei yhtään. On siihen kyllä vaivaa nähtykin, että Lumes olisi sisäsiisti.

"Ainakin puoli vuotta pitäisi mielellään ulkoiluttaa koiria erikseen, jotta pennulle saa opetettua asiallisen lenkkikäyttäytymisen eikä se opi turvaamaan vanhempaan koiraan. Pennun kanssa ei myöskään voi tehdä yhtä pitkiä lenkkejä kuin aikuisen kanssa, joten pelkästään siitäkin syystä jo joutuisi eriyttämään lenkkejä, ellei koirien ulkoilutus sitten ole vain omassa pihassa juoksentelua (joka minusta ei kylläkään vastaa lenkitystä)."

Olen lenkittänyt koiria ihan hirveän vähän erikseen, kun katsoin kuitenkin Allun antaman hyvän käytöksen mallin olevan vain hyväksi pennullekin eikä Lumes ole sen erilaisempi lenkillä yksin kuin Allun kanssa. Sen verran ikääkin oli jo Lumeksella tullessaan, että voi jo jonkun matkaa hyvinkin kävellä.

"Pennulle täytyy myös opettaa käytöstapoja sisällä ja aktivoida eri määrin kuin aikuista koiraa."

Sisäkäytöstapoja ei kauheasti ole tarvinnut opettaa, kun Lumes on ollut niin kiltti, mutta tekemistä täytyy tarjota ja mm. ennen yksinoloja touhutaan kolmisen tuntia, että jaksaa jäädä rauhassa nukkumaan.

"Ja kaiken tämän huomion lisäksi, joka pentuun kohdistuu jo ihan kasvatuksellisista syistä, on myös se aikuinen koira, jonka kanssa jatketaan samoja juttuja, mitä ennen pennun tuloakin."

Allun kanssa ei kyllä paljon pennusta erillistä ole touhuttu, mitä nyt tokoharkoissa pääsee toki kaksin mun kanssa kentälle. Tavallaan elämä jatkui samoin kuin ennenkin, mutta Lumeskin vain on kaikessa mukana.

"Ei, kaksi koiraa ei tosiaankaan mene yhden vaivalla ainakaan pentuaikana (puoli vuotta - vuosi)."

Edelleen olen tätä mieltä. Lumes on niin touho, että vaatii varsinkin ulkoillessa erityishuomiota eikä siitä syystä voi joka paikassa kulkea yhdessä molempien kanssa. Myös joitain erikoisjärjestelyjä on joutunut tekemään Lumeksen takia.

"Ensinnäkin harrastaminen, sielläkö ne kaksi koiraa kiitävät yhdessä agiradalla tai suorittavat tokoliikkeitä? Ei tosiaankaan, eri tasoisina ne vielä ovat eri harjoitusryhmissä, jotka usein ovat eri päivinä, joten kulkemienn harrastuksissa vain lisäääntyy, jos ei edes peräkanaa voi treenata koiria. Eikä sitä kotiharjoituksissakaan kahta koiraa opeteta samanaikaisesti, kyllä siinä on vain yksi kerrallaan. Lenkitystäkään ei edelleenkään voi suorittaa aina molemmat koirat mukana, minä en ainakaan lähde esim. pyöräilemään tai rullaluistelemaan yhtäaikaa kahden koiran kanssa."

Agiharkoissa ei olla käyty kuin muutaman kerran itsekseen ihan muutama este ottamassa, jolloin erillisyydestä ei ole ollut vaivaa, kun samalla käynnillä molemmat koirat kuitenkin kentälle päässeet. Tokoharkoissa onneksi on kaikentasoiset koirat samalla kertaa, joten pääsen molempien kanssa yhdellä reissulla tokoilemaan. Allun kentälläoloaika luonnollisesti on kuitenkin vähentynyt, kun tunnissa pitää kahden koiran kanssa ehtiä harjoitella. Lenkkeilyt on suurimmaksi osaksi onnistuneet yhdessä, koska en ole pyöräillyt tänä kesänä ja rullaluisteluun täällä on aivan surkeat asvaltit.

"Otetaan ensimmäiseksi vaikka autoilu. Nyt voimme lähteä reissuun kummalla autolla tahansa, minun tai miehen, Allu matkustaa ongelmitta jalkatilassa. Kahden koiran kanssa ei enää voi valita, kummalla autolla lähtee, vaan se on sitten aina minun autoni, koska siihen mahtuu kaksi koiraa, miehen autoon ei."

On me nyt sittenkin kuljettu molemmilla autoilla, vaikka mies ennen pennun tuloa olikin sitä mieltä, ettei kahta koiraa hänen autoonsa tule. Etu- ja takajalkotiloihin kuitenkin mahtuvat matkustamaan molemmat koirat miehenkin autossa ja omassani sitten Lumes on "takakontissa", Allu jalkotilassa kuten ennenkin.

"Toisena tulee sitten meidän kohdemääränpäät, joihin osaan on myös Allu tervetullut vieras, mutta kahta koiraa en kehtaa enää mukaan ottaa kyläilemään, joka taas osaltaan vaikeuttaa kyläilyreissujen suunnittelua."

Sisäkyläilypaikoissa ratkaisu on ollut se, että Lumeksella on kevythäkki, jossa on oppinut rauhoittumaan, ja kyläillessä on sitten siellä, joten on vähän kuin olisi vain pelkkä Allu edelleen.

"Sitten tulee vielä hoitopuolikin, Allulle löytyy helposti hoitopaikka tarvittaessa, mutta kahta koiraa ei niihinkään paikkoihin voisi hoitoon antaa, joten tältäkin osin kuviot menevät uusiksi. Hoitoasiassa se ratkaisu taitaa olla se, että järjestää kulkemiset siten, ettei koirille hoitajatarvetta tule."

Sellaiset reissut tosiaan ovat nyt kesällä jääneet väliin, jonne koiria ei ole voinut ottaa ja osa onkin suunniteltu uusiksi siten, että koirien mukaantulo on mahdollista. Vähintään seuraavat puolivuotta menee saman kaavan mukaan, Lumes ei ole vielä hoitopaikkakelpoinen.

"Kahdelle koiralle pitää ostaa kaksi kertaa enemmän ruokaa. Kahden koiran harjaamiseen menee kaksinkertainen aika. Kahta koiraa pitää käyttää useammin lääkärillä kuin yhtä. Kaksi koiraa kuluttaa asuntoa kaksinkertaisesti. Kaksi koiraa vie tilaa kaksinkertaisesti. Kaksi koiraa vaatii huomiota itselleen tuplasti yhteen verrattuna. Kaksi koiraa levittää karvoja asuntoon kaksinkertaisen määrään. Kaksi koiraa lisää käytettävien käskyjen määrää. Jne."

Ruokaa on ostettu tuplamäärät, molempia harjailtu ja lääkärilläkin on käyty yhdessä ja erikseen. Koirien näkyvyys asunnossa ja elämässä on todellakin lisääntynyt ja huomiota saa antaa enemmän, kun sitä on kaksi koiraa odottamassa. Karvoja ei vielä ole sen enempää, koska Lumeksella ei vielä karvanlähtöä oe, mutta käytösohjeita koirille kyllä pennun myötä on joutunut paljon enemmän sanelemaan. Ja nyt joutuu kahta blogiakin päivittämään, koska toki Lumeksellakin pitää olla oma, kun Allullakin on, joten siinäkin sitä aikaa kuluu. Vapaa-aika, mitä se on?

"Kaksi koiraa ei todellakaan mene siinä samalla vaivalla kuin yksikin, mutta sehän ei ollutkaan se pääpointti vaan se, että toinen koira tulee siitä huolimatta."

Toinen koira tuli, on ja pysyy.