Kahdesta koirasta moninkertainen ilo?

- Pidän kouluttamisesta ja pennun kanssa sitä olisikin haastetta, ei loppuisi koulutettavat asiat ihan heti.

On kyllä ollut todella mukava koulutella Lumesta ja opetettavia asioita on niin paljon, että tulee runsaudenpula vastaan, ei iske tylsyys ei.

- Saisi kasvattaa pennusta mieleistänsä, tehdä suunnitelmia (jotka eivät aina toteudu), seurata kasvua jne.

Todella mieleinen tuo tulokas onkin ja koko ajan kouluttelulla vielä muokkaantuu enemmän haluttuun suuntaan kaikin puolin. Suunnitelmia tulevasta on paljon koulutuksellisesti ja kisatähtäimellisesti sekä on ollut mukava seurata Lumeksen kehittymistä, vaikka välillä surettaakin, kun ei sitä suloista pikkupentua enää ole...

- Pennun tekemisen riemua ja leikkiä on mukava katsella, ja kun "lamppu syttyy" ja pentu hoksaa jonkin asian.

Lumeksen kanssa ei todellakaan tule aika pitkäksi, se on suuri hassuttelija ja touhuilija, jonka kanssa on nautinto tehdä töitä.

- Saisi iloita monta kertaa, kun opeteltu asia alkaa sujua, ja siltikin riittäisi vielä paljon lisää asiaa.

Näin on.

- Saisi yrittää korjata virheitä, joita on aikaisempien koirien kohdalla tehnyt. Tosin koirat ovat aina yksilöitä ja samankin rodun välillä esiintyy suurta vaihtelua luonteissa, joten uuden koiran kanssa ei kaikki välttämättä (todennäköisesti) menekään omien suunnitelmien mukaan, joten opiskeltavaa riittää itsellekin.

Irtipidossa ainakin ollaan tällä hetkellä paremmalla tolalla kuin Allun kanssa, vaikka vauhtia riittää, niin tulee aina kutsusta luo ja keskeyttää lintujen perässä juoksunkin/on lähtemättä perään.

- Uuden oppiminen on itsellekin mielekästä, kun tajuaa, että "näinhän tämä asia on parempi tehdä" tai että "ai tämä juttu toimiikin tällä koiralla näin".

Kyllä sitä jokaisen koiran myötä aina vaan viisastuu lisää ja keksii/oppii toisilta uusia koulutustapoja.

- Uusi koirapersoona tuo myös erilaista sisältöä elämään, jo pelkästään silläkin, että koiria onkin kaksi ja niille muodostuvat omat juttunsa ja leikkinsä.

Kauheasti ei kyllä ole Allulla ja Lumeksella mitään omia juttuja, kun Allua ei kauheasti Lumes kiinnosta. Lumes kyllä tykkää Allusta ja haluaisi leikkiä, touhailla ja nukkuakin yhdessä.

- Myös lenkkeily on jotenkin viihtyisämpää kahden koiran kanssa, ja voisin vedättää itseäni potkukelkalla, Allua ei yksin kiinnosta vetäminen, mutta kaverin kanssa useimmiten kyllä (jos kaveri on vetävää sorttia).

On kyllä mukava metsälenkkeillä nyt, kun on irtipidettävä koira matkassa. Vetohommia päästään kokeilemaan vuoden vaihteen jälkeen Lumeksen täyttäessä vuoden.

"Koirista suurin osa on todennäköisesti onnellisempia yhdessä kuin yksin, joten miksei Allukin ilahtuisi koirakaverista."

En kyllä oikein osaa sanoa, onko Allu ilahtunut Lumeksen tulosta vai ei. Aluksihan se oli muutaman päivän tosi innoissaan, mutta sen jälkeen ei ole paljon piitannut eikä koskaan hakeudu Lumeksen seuraan.

"Toisaalta kyllä ajattelen, masentaisiko vilkas pentu Allua, joka on vuosia saanut elää rauhaisaa elämää ainoana koirana."

Ei Allu kyllä masentunutkaan mielestäni ole, mutta kyllä se selvästi nauttisi enemmän siitä, jos Lumes ei tuppautuisi sen viereen nukkumaan, haastaisi leikkiin tai joutuisi kuuntelemaan Lumeksen komentamista, jonka Allu väliin kohdistaa itseensä.

"Allu on kuitenkin elänyt usean vuoden nuorempana toisten koirien kanssa ja näyttänyt kyllä pitävän koirakavereista ja leikkiseurasta, vaikka ei kylki kyljessä nukkuva olekaan. Siinä olisi myös ihan tekemisseuraakin, kun ei ihmisestä ole korvaamaan lajitoverin seuraa edes leikkimisessä, tulisi Allun elämään uudenlaista vilskettä ja energiaa, joka voisi olla ihan hyvä juttu."

Enää Allu ei näytä pitävän siitä, että sai koiraseuraa kotiinsa. Ehkä narttu olisi voinut olla eri juttu, mutta Lumeksesta ei ainakaan ole riemuissaan. Ei Allu toki vihainenkaan Lumekselle ole, niiden yhteiselo on erittäin sopuisaa, mutta Allu ei vain ole kiinnostunut Lumeksesta. Vilskeestä ja energiasta Allu ei kyllä tunnu olevan mielissään, ainakaan jos se kohdistuu siihen itseensä. Yksinolo on ehkä ainoa, mihin toinen koira on vaikuttanut positiivisesti, Allu on paljon aiempaa rauhallisempi kotiintulotilanteissa. Myös tokoharkoissa ja muussa harrastamisessa Alluun on tullut uuttaa intoa, kun ne ovat harvoja hetkiä, jolloin saa olla erossa Lumeksesta.