Harrastukset
Allun kanssa ollaan harrasteltu vähän kaikenlaista enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Suuresti tähän harjoituksissa käymiseen on vaikuttanut meidän useat muutot paikkakunnalta toiselle, jolloin ei kaikkeen ole ollut mahdollisuutta. Nytkin meillä on huonojen työvuorojeni vuoksi pidemmän aikaa ollut enimmäkseen vaan tämmöstä omaehtoista touhua, vaikka eihän se koiralle olekaan väliä missä niitä harjoituksia tehdään. Itse tahtoisin kuitenkin myös kisaamaan ja siihen tarvitsee ihan kunnon yhteisharjoituksia, että tulisi jonkinlaista tulosta.
Kotoaktivointina Allulla on erilaiset temput.
Harrastuskuvia lisäilen enemmän omalle sivulleen.
Haku-harjoituksissa Allun kanssa on käyty satunnaisesti vuosina 2000-2001 ja Allu piti lajista, haukku-ilmaisukin löytyi. Sen jälkeen ei ole ollut mahdollisuutta haun harrastamiseen, jokusen kerran on tullut kokeiltua "itsekseen", Allu on aina yhtä innokkaana juoksemassa namiensa perään. Helmikuulla 2009 aloitettiin uudestaan aktiivitreenit ja Allu jatkoi siitä mihin viimeksi (v. 2001) jäätiin. (Kuva tulossa myöhemmin.)
Tokoa ollaan itsekseen harrastettu heti Allun tultua taloon, välillä ollaan käyty harjoituksissakin, yhteen aikaan vain kursseilla ja nykyään taas säännöllisesti harkoissa. Allu tykkää tokoilusta, mutta lähinnä silloin, jos on makupalaa tiedossa. Ihan huvikseen ei jaksa kovin intensiivisesti työskennellä ainakaan pitkälti. Ekoissa möllitokoissa käytiin Allun ollessa parivuotias ja sijoituttiin toisiksi (ykköstuloksella). Muuten meni hienosti, mutta paikallamakuusta Allu nousi ylös ja tästä johtuen en vuosiin uskaltautunut uusiin kisoihin. Missään tapauksessa en halua, että oma koirani on se, joka menee muita häiritsemään ja tätä periaatetta toivoisi tietenkin kaikkien kisaajien noudattavan. Seitsemän vuotta tuli taukoa, kun odottelin, josko Allu rauhoittuisi. Viime syksynä (2008) vihdoin käytiin uudestaan mölleissä ja hyvällä menestyksellä. Koska Allun kanssa ei kilpirauhaslääkityksen vuoksi enää saa osallistua virallisiin kisoihin, jatkamme epävirallisissa käyntiä, joista Allulla on tähän mennessä kasassa kolme alokkaan ykköstulosta ja näin ollen "mölli TK1". Seuraavaksi tähtäämme avoimeen luokkaan.
Kennelliiton tokosivut Pipan tokosivut
Agilityn aloitin Allun kanssa keväällä 2000 ja aktiivista harrastusaikaa meillä ehti olla pari vuotta, kunnes muuttojen seurauksena emme enää päässeet säännöllisesti harjoituksiin, joten kisaaminen jäi. Osallistuimme useisiin epävirallisiin ja muutamiin virallisiin kisoihin, joista viimeisen vuoden 2002 joulukuussa. Allu tykkää juosta ja hyppiä ja onkin radalla kohtuu nopea ja puhdas suorittaja, mutta möllikisojen aikaan meillä oli pieniä hallittavuusongelmia koiran poistuessa radalta kesken suorituksen tai jättäessä puumerkkinsä putkeen. Virallisissa Allu on mennyt tosi hienosti, mutta ensimmäisissä hyppyytin kai jonkun esteen väärin, josta seurasi hylky ja seuraavissa emme vain olleet riittävän nopeita. Maaliskuulla 2009 kävimme pitkästä aikaa koittamassa taitojamme epävirallisissa agility-kilpailuissa, Allu taituroi meidät voittoon nollatuloksella.
Kennelliiton agilitysivut Suomalaiset agilitysivut Agilityliitto
Näyttelyissä Allu on käynyt useamman kerran ja tuomisina on ollut kakkosta ja H:ta, mutta onpi yksi ykkönenkin napattu. Kilpirauhaslääkityksen vuoksi Allu ei enää saa osallistua näyttelyihin. (Kuva tulossa myöhemmin.)
Paimennustaipumusta lampailla on Allu päässyt koittamaan kahdesti, joten varsinaiseksi harrastukseksi sitä ei voi sanoa, mutta mahdollisuuksien mukaan menemme uudelleenkin. Porot olisivat lappalaiskoirille ominaisempi paimennettava, mutta niiden puuttuessa lampaillakin kokeilu menettelee.
Ensimmäinen kerta oli kesäkuulla 2000 Vöyrillä, jossa lampaat olivat ensin pienessä aitauksessa. Lammasaitausta kierrettiin koiran kanssa niin, että koiran oli tarkoitus pysyä vastakkaisella puolella ihmistä. Tämän sujuessa oli mahdollisuus kokeilla myös vapaana olevilla lampailla koira irti, mutta sitä en tehnyt Allun kanssa. Kävi kuitenkin niin, että eräs omalla vuorollaan irtipäästetty koira lähtikin ajamaan lampaita takaa. Me muut olimme sivummalla, Allu mulla fleksissä. Allu innostui juoksevista lampaista ja koirasta, ryntäsi matkaan ja fleksi pääsi irti, kun en ollut yhtään varautunut äkkinykäisyyn. Lähdin tietysti heti Allun perään ja se pysähtyikin käskystä, nolona pyysin anteeksi lampaiden omistajalta koirani irtipääsyä. Lampuri sitten sanoikin, että Allu teki aivan oikein, se ei lähtenyt ajamaan lampaita toisen koiran kanssa vaan oli ollut menossa toiselle puolelle pysäyttämään/kääntämään niitä takaisin. Varmaahan ei voi sanoa, mitä Allu olisi tehnyt ellen olisi pysäyttänyt sitä, mutta lampurin arvio oli "hyvät aikeet".
Toinen lammastapaaminen oli Kalajoella pienessä pyöröaitauksessa, jossa oltiin koirankin kanssa sisäpuolella. Tästä sanoi tämä lampuri, että tärkeintä on tässävaiheessa oikeastaan vain se, onko kiinnostusta lampaisiin ja innokkuutta (Allulla on). Jos kuulemma pidemmälle ajattelisi, niin innokkuutta saa helpommin tarpeen vaatiessa rauhoitettua, mutta jos ei kiinnostusta ole, niin sitä on vaikea saada myöhemminkään.
