Allua harmittaa kovasti, kun Lumes saa melkein joka päivä kasan revittävää, mutta Allu itse taas jää melkein aina ilman, revittäviä kun juuri ja juuri riittää edes Lumekselle asti. Lumekselle taas revittävät menevät sen vuoksi, että se ei jaksa yksinollessa nukkua ilman väsytystä, Allu jaksaa. Lähes aina Allu kuitenkin saa jotain lohduketta.

Mikään tavara ei ole turhaa vaan niitä täytyy hamstrata ja säilyttää tulevaa tarvetta varten, kuten kävi näille koirankakka"pusseille", jotka ostettiin kymmenen vuotta sitten mennessäni perheemme suomenpystykorvan kanssa Kennelliiton nuorten koiraleirille. Leiriohjeissa oli käsketty ottamaan kakkapusseja mukaan, mutta silti siellä olikin pitkin aluetta pussirullia, joten käytin niitä omien sijaan. Putz-pahvipussukat ovat odottaneet kymmenen vuotta käyttöä ja nyt niille se löytyi, Lumes sai repiä kaikki 25 Putzia ja Allukin kävi vähän osingoilla.