Ajatuksiani suomenlapinkoirasta osin rotumääritelmää mukaillen.

lapinkelopuu.jpg

Alkuperä pohjoisena paimenena

Nimensä mukaisesti suomenlapinkoira on kotimainen rotu ja alkujaan lapin suunnalta kotoisin. Saamelaisilla on jo vuosisatojen ajan ollut suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria. Näiden koirien perusteella hyväksyttiin lapinkoiran ensimmäiset rotumerkit vuonna 1945. Tuolloin suomenlapinkoira oli vielä nimeltään lapinpaimenkoira. Lapin paimenkoirien alkuperästä

Pohjoisen rankat sääolosuhteet ovat muokanneet seutujen koirat hyvin niihin sopiviksi. Lapinkoirien lämmin pohjavilla ja suojaava päällyskarva tekevät niistä hyvin säänkestäviä koiria, joita eivät huonotkaan kelit juuri hetkauta. Välillä tuntuu, että mitä kurjempi ilma ulkona on, sitä innokkaammin lapinkoira on vauhdissa. Joillain lapinkoirilla esiintyvät liian pitkä/puutteellinen turkki kuitenkin heikentävät säänkestävyyttä, "pehkomaisen" karvoituksen ollessa lisäksi epäkäytännöllinen alkuperäistä työtä poropaimenena ajatellessa.

Lähes kaikki lapinkoirat rakastavat lunta ja ilmojen kylmetessä ne ikäänkuin heräävät helteisen kesän aiheuttamasta "horroksestaan". Lumi säästää myös omistajaa, sillä kevään ja syksyn rapakelien jäljiltä lapinkoira ei ole puhdasta katseltavaa, hiekkaa myös kulkeutuu maha- ja jalkakarvoissa pitkin asuntoa.


porot.jpg

Käyttöominaisuudet

Lapinkoirat ovat alunperin poronhoitotyössä käytettyjä paimen- ja vahtikoiria. Enemmän tai vähemmän suurten porotokkien (eli -laumojen) paimentaminen ei olekaan aivan joka koiran hommaa. Koirilta on vaadittu terveyttä, vauhtia, ketteryyttä, kestävyyttä, toimintakykyä ja älykkyyttä. Koiran on pitänyt olla rohkea ja pystyä toimimaan itsenäisesti, mutta toisaalta olla myös nöyrä ja helposti ohjattavissa. Suomenlapinkoira ei kuitenkaan ole samalla lailla paimenkoiramainen kuin esim. bordercollie vaan mm. on itsenäisempi ja enemmän omaa harkintaa käyttävä eikä "automaattisesti" tee asioita omistajansa mieliksi. Poro

 

Nykyään lapinkoirat toimivat enemmän seura- kuin paimenkoirina, mutta monipuolisten ominaisuuksiensa ansiosta lappalainen on myös mitä mainioin kumppani erilaisiin koiraharrastuksiin ja niitä näkeekin niin toko-, agility- kuin palveluskoirakentillä. Lappalaiskoirien paimenominaisuuksia pääsee silti vielä testaamaan Porokoirakerhon vuosittain järjestämässä poropaimennustapahtumassa, osa harrastajista on kokeillut koiriensa kanssa myös lampaiden- ja/tai nautojen paimennusta.


allupiehtaroi.JPG

Ulos?

Vaikka lapinkoira viihtyy hyvin ulkona ja turkkinsa puolesta sopisikin ns. ulkokoiraksi, on niistä moni seurallisen luonteensa vuoksi onnellisempi saadessaan olla laumansa (ihmiset) seurassa, varsinkaan jos ei ole toista koiraa kaverina. Osan päivää, esim. perheen ihmisten ollessa töissä/koulussa, lapinkoira voi tietenkin viettää ulkosalla ja siitä pitääkin, mutta tämän yksinolemisen jälkeen se kaipaa jälleen seuraa ja mahdollisuutta seurailla ja osallistua ihmisten puuhiin.

 

Viihtyäkseen ja voidakseen hyvin ulkonakin, vaikka koira olisikin siellä vain osan päivästä, tulee koiralle järjestää sinne asianmukaiset olot. Tarhaa tai juoksunarua ei esim. saa sijoittaa pihan syrjäisimpään nurkkaan, laissa sanotaan: "Koiran pitoon tarkoitettujen tilojen on oltava sellaisia, että koiralla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen."  Koppi/tarha/juoksunaru-apua

 

Parhaimmassakin tarhassa virkistyneenä, pihan tuoksuja nuuhkuteltuaan, lumihangessa kieriskeltyään ja maahan kuoppia kaiveltuaan, lapinkoira on hyvillä mielin saadessaan palata ihmisten pariin. Kaikkein onnellisimpia ne taitaisivatkin olla, jos me ihmiset muuttaisimme niiden kanssa ulos.



1988833.jpg


allujalohis.jpg

Sisällä

1256190215_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuuheasta turkistaan huolimatta lapinkoirat yleensä viihtyvät hyvin sisällä perheen parissa. Suurimmalta osin ne ovat sisätiloissa melko rauhallisia, seurallisempien yksilöiden seuraillessa perheen askareita aktiivisemmin kuin enemmän omissa oloissaan viihtyvien. Kuten lähes kaikki muutkin koirat, lapinkoiratkin tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, jos yhteiselossa alustapitäen on selvät säännöt ja myös lapsille opetetaan heti pienestä koiran oikea kohtelu (yksivuotiaskin kyllä ymmärtää, jos kielletään lyömästä/repimästä koiraa). Poikkeuksia toki aina on suuntaan ja toiseen koiran aiempienkin kokemusten vaikuttaessa asiaan.

Suomenlapinkoirien ei kuulu missään nimessä olla arkoja tai vihaisia, vaan niiden tulee käyttäytyä avoimesti ja ystävällisesti ihmisiä kohtaan. Suurin osa lapinkoirista ottaakin vieraat vastaan iloisesti häntäänsä heiluttaen, ainakin omistajan läsnäollessa. Alkuperästään (haukkumalla paimentava) johtuen lapinkoirat saattavat olla haukkuherkkiä ja niillä yleensä on myös jonkin verran vahtiviettiä. Haukkumisen määrään pystyy koulutuksella vaikuttamaan paljon ja monen lapinkoiran kotina onkin kerrostalo.



1988961.jpg

Rakenne

Lapinkoira on yleisvaikutelmaltaan keskikokoa hieman pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen, korkeuttaan hieman pidempi, pitkä- ja tuuheaturkkinen pystykorvainen koira. Korvat saavat olla myös kevyesti taittuneet, mutta luppakorvat eivät ole hyväksytyt. Lapinkoira kantaa liikkeessä häntäänsä selänpäälle tai kupeella kiertyneenä (mutta ei niin kipparalla, kuin esim. suomenpystykorva). Värien monipuolisuus on yksi lapinkoirien rikkaus, kaiken väriset ovat sallittuja kunhan pääväri on hallitseva (lehmänkirjava ei siis saa olla). Lapinkoirien koot vaihtelevat pienestä, 40cm korkeasta nartusta, suureen, 55cm korkeaan urokseen.


Terveys

Suomenlapinkoira on yleisesti ottaen melko terve ja pitkäikäinen rotu, mutta muutamia perinnöllisiä sairauksia niiltäkin löytyy. PEVISA:an (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) lapinkoirilla kuuluvat lonkat ja silmät, jotka tulee tarkastaa ennen jalostuskäyttöä eikä sairaita yksilöitä suositella jalostukseen.

 

Lonkkavikaa (lonkkanivel dysplasia) löytyy noin 30% kannasta, A ja B lonkat lasketaan terveiksi ja niistä eteenpäin (C,D ja E) sairaaksi. Lonkkavika tarkoittaa väljyyttä/nivelrikkoa lonkkanivelessä ja voi olla koiralle hyvinkin kivuliasta ja elämää/harrastamista rajoittavaa, vaikka suurin osa varsinkin C-lonkkaisista elää ihan normaalin elämän. Koiran nivelrikko

 

Polvilumpioista on myös löydetty jonkun verran huomautettavaa, samoin kyynäristä, mutta niitä molempia on lapinkoirilta tutkittu vielä verrattain vähän. Polvissa ja kyynärissä tervettä tulossa merkitsee 0 ja sairaat ovat 1-aste ja siitä eteenpäin. Lonkat ja kyynärät tutkitaan eläinlääkärin ottamista röntgenkuvista, polvet eläinlääkäri tunnustelee käsin. Patellaluxaatio

 

Erilaisia silmäsairauksia lapinkoirilla esiintyy useita, vakavimmat ovat sokeuttavat pra ja hc. Pra:ta esiintyy useampaa tyyppiä, joista yhteen (prcd-pra) on kehitetty geenitesti, jonka avulla voidaan verinäytteestä selvittää terveet(A), kantajat(B) ja sairaat(C). Vaikka koiralla olisi tästä geenitestistä tulos terve, se voi silti sairastua muun tyyppiseen pra:han. Myös silmät tutkitaan eläinlääkärillä. Perinnölliset silmäsairaudet Virallinen silmätarkastus Prcd-pra:n periytyminen

 

Näiden lisäksi lapinkoirilla on tavattu pienissä määrin mm. ruoka-aineallergioita, epilepsiaa, addisonin tautia sekä kilpirauhasen-, haiman- ja maksan vajaatoimintaa.

 

Jalostuksen tavoiteohjelma (pdf)