Allun treenailuista ei olekaan ollut pitkään aikaan juttua, mutta kyllä se edelleen mukana pyörii jokaisessa tokoharkassa intoa täynnä. Viime talvena kävin Allun kanssa hakutreeneissä ja tälle talvelle Allu pääsi ensimmäistä kertaa mukaan tänään, enpä tosin Lumeksenkaan kanssa ole kuin kahdesti vasta käynyt. Unohdusta ei Allulla ollut päässyt tapahtumaan, pinkaisi vauhdilla maalimiesten (piiloutuneet henkilöt) luo ja haukku raikui (Allu on haukkuilmaiseva)! Esineruutuakin otettiin ja Allulle laitettiin aika lähelle, kun aattelin, että jos se ei kiinnostu suuresti. Mitä vielä, Allu oli aivan intoa täynnä ja pinkaisi pitkälle, kun eihän ne esineet tapaa ihan alussa olla. Kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan, jolloin esine löytyikin, kun lähti vähän rauhallisemmin. Palautus oli erittäin nopea ja hyvä, maissinaksu palkallakin jaksaa vaan intoilla. Kolmesti otettiin esineen kanssa.

Allu on kyllä nykyään ihan super treeneissä, se on täynnä intoa ja silti kuuliainen eikä haahuile muita juttuja tai koiria, niin kuin joskus aiemmin on tehnyt. Kyllä harjoittelu vaan kannattaa ja tuo lisääntynyt into johtuu varmaan Lumeksesta, kun Allun kanssa ei ole entiseen malliin aikaa, niin on sitäkin innokkaampi päästessään tekemään jotain.

Ilokseni Allu on alkanut yhä enemmän kiinnostua leikeistä Lumeksen kanssa. Pidemmän aikaa se on töissä ja lenkeillä itsekin innostunut, mutta yhä enemmän myös sisällä, joka kyllä Lumekselle on vähän kiellettyä, mutta Allun tehdessä aloitteen leikkiin annan niiden hetken hammastella (eli leikkiä makuuasennossa).

Eilen käytiin järvenjäällä kiertämässä mukava lenkki ja Allu vähän villiintyi paikoin runsaasti esiintyneistä luonnoneläinten jäljistä, että olin tyytyväinen pitäessäni sen sittenkin fleksissä, meinasin katos ensin päästää sen vapaaksi, kun ei ketään muita näkynyt mailla halmeilla. Järvikierroksen päätteeksi pääsi Allukin kuitenkin vapauteen leikkimään Lumeksen kanssa ja pysyi erittäin nätisti lähellä eikä haaveillutkaan suuremmista juoksuista.

Lisää kuvia Lumeksen blogissa.

Oltiin uutta vuotta viettämässä parin kaverin luona ja Allu oli onnellinen, kun pitkästä aikaa pääsi nukkumaan sängyn alle, sellainen kun olis Allun lemppari. Pitihän siellä vähän keikistelläkin sit, kun oli niin hauskaa. Entisten vuosien tapaan ei Allu piitannut ilotulitteiden paukahduksista yhtään mitään.

Allu toivottaa Lumeksenkanssa  kaikille blogiensa lukijoille lemmikkeineen herkullista joulua ja menevää vuotta 2010!

Allu sai lahjaksi kasvispohjaisia luita, ettei tarvitse enää kadehtia Lumeksen luunsyöntiä.